SiRRi

SiRRi

Lauhkea meren henkäys käy lumen kimpuun ankarasti,
hupenee silmissä haihtuen tunturiin,
etenkin kun hieman avittanut lapiolla
ja lykkinyt syrjemmä enimmät;
ruskea kulottunut nurmi paljastuu esiin janoisena.

Tuota näkymää sopii ihastella tekorannalta,
selkäpiillään kymmenen metrin tuuleen nojaten;
tuntuu yksinäisemmältä
kuin tästä yksinäisestä karkeasta aallonmurtajasta,
joka sentään seisonut siinä aloillaan,
tuiverrusten ja möyryämisten keskellä,
jo vuosikymmeniä.

Sisäpiirissä hiljaista,
ei lupaavaa puksutusta yhdestäkään aluksesta;
mastojen vantit vonkuvat - liput lepattavat tuulessa,
iloisten värien kirjo heijastuu vedestä.

Lokit tekevät taikatemppujaan veneparven yllä,
siirtyvät sitten harrastukseensa,
juoruamaan ja paskomaan läheisen makasiinin katolle.
Haahkat vaihtavat leiriä altaan toiseen kulmaukseen
ja isokoskelot lipuvat aukosta merelle.

Merihenkistä kohvetta kyllä airamista,
mutta sirri, merisirri, kipittää vuoksen äärellä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!