SiiPiVEiKOT
Joukaiset huutavat suvannolla kevättä,
kailottavat kurkut taivasta kohti vastavaloon,
viisi mustaa yltiöpäistä hurjapäätä;
ainakin kolme viikkoa myöhässä,
vissiin kiristyneen maahanmuuttopolitikan takia,
tai sitten Kölivuoriston lentoreitillä on ollut tungosta.
Iltapäivän auringossa virran niskalla
pulahtelee hikinen koskikara tuon tuosta veteen,
jäähdyttelemään kai,
aivan anhittomassa räkötyksessä.
Pajunkissit mököttävät silmujensa suojissa.
Sihtailuja sillankaiteeseen tukien,
vinkka puree niin kipeään liepeen alta selkäpiihin,
että pakkaa älähdyttämään ääneen,
kinttuin karvat pörhistyvät
ja kettu karhistuu linnunlihalle,
meikäläisen tapauksesa kai riekon;
niitä kun on viimeksi tullut silmäiltyä.
Yöllinen lumi menettää näköään ohenevan jään päällä,
tummuu aaltoileviksi kohokohdiksi.
Ei mene kauaa kun uomaan sulaa väylä lipua;
einestilanne paranee siipiveikoilla kertalaakista.
Jos vaan ei yöpakkaset äidy kovin äkeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi