SiPiPUHEiTA
Yöpakkasilla hellitään kyllä,
kolmannella kympillä huitelee aamu,
kajeesta ei tietoakaan - umpuilmaa taitaa pukata.
Vaan jospa tuo mokoma siitä kopeutuisi,
kirkastuisi,
jospa piirtääkin kultaisen juovan taivaanpiirille,
ilmaisee jo aamutuimaan lupauksen - Ukko,
enteen lupsakammasta kevätpäivästä.
Sellainen se mieltä keventäisi;
saisi irti sellaisen puuskan ja wimman,
että ehkä piankin jossain
aihkimetsän luppoisten holvien takapihalla olisimma
kykkimässä - ihastuttavalla erämaajärvellä;
korpinhuutama ainoana metelinä ärräpäiden lisäksi
kun se jumalaton harri ei mahdu tulemaan avannosta
tahi jänkäkoira vie pilkin;
on viedä muassaan samalla kertaa muutkin vermeet.
Jo vain se kyllä sellainen päivästä päivän tekee;
tulilla nautittu niesta lumikohven kera,
sitten auringon porotuksessa keskipäivän ettoneelle
porontaljalle frouan kera;
sipipuheita korvaan suhkuttaen.
Tiedä häntä vaikka kalat saisi iltapäivän vapaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi