PiLKKEiTÄ
Pyylevä käki myhäili nähdessään pylvään päässä
ylvään kuukkelin nyhjäämässä wiime pyhänä
polttopuita kelosta kyhäilevän äijin tulilla.
Tämä kaikki tapahtui Miessivuomassa,
eikä siitä yhdessäkään iltapäivälehdessä otsikoitu.
Poltettavaa pilkottua keloa syntyi sitä vauhtia,
että jos pilkemestaruudesta olisi ollut kyse,
niin mestarista ei sitten epäilystäkään;
hirmuisella intensiteetillä tämä wanha äijinrohmu
asiaan paneutui,
sellaisella, ettei mokomasta kahta puhetta syntynyt,
ei edes siipiveikkojen taholta.
Vaikka etupäässähän toiset olivat kiinnostuneitakin
vain tulipaikalla nautittavista niestoista
ja lisäksi yksi isäksi tullut omista munistaan,
tai pikemminkin niistä kehittyneistä pojistaan;
joitei ollut meinannut omakseen tuntea
kun oli nähnyt net heinäkuun lopulla
Ivalon lentoasemalla etelänpiletit kaikilla kainalossa.
Kuukkeli - se aina näsäviisas humanteri,
sen sijaan vihjaili yhtenään kirvestä pieksävälle äijille,
että olisiko jo aihetta pitää kernaasti
mieluimmin ruoka-asioita käsittelevä symposiumi?
Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi