ENNEN KORPiN NOKKiMiSTA

ENNEN KORPiN NOKKiMiSTA

Aloitan kolmannella:
"Maantie on koova käävellä ja reeppuni raskas kantaa..."
viilekkeet viiltävät purevasti olkapäitä,
riippi tuntuu painavan tonnin, ase toisen.
Nooh - maantielle on viis-kuus poronkusemaa,
mutta silti hanhijahti on onni.

Huuruisten silmien läpi tiirailen
sinne tänne epämääräisesti harhautuneita hilloja;
en jaksa innostua,
en edes maistelemaan - pitäisi kyyristyä,
siinä on vaaransa tuiskahtaa nokalleen
ja jäädä siihen makaamaan.

Odottamaan kuolemaa - tai edellä kulkijaa,
josko se huomaisi wiimeisen puuttuvan pelistä
ja palaisi katsomaan ennen kuin korppi nokkii silmät.

Kohennan viilekkeitä,
jatkan harppomista pounikoiden lomista;
wanha viisaus pyörii kielellä:
"Matka ei tapa vaan vauhti."
Helpottaa.

Kun nostan katsetta ja siilaan tasaista maisemaa,
huomaan edessä siintävällä saajolla savua,
sitten tulen loimotuksia kohvepannun alta.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!