KAHiNOiTA
Pujoniittu huojuu huomentuulessa;
hehkeä tuuli tuo ulapan sävelmiä sellaisiin korviin
jotka haluavat kuulla,
niille jotka antautuvat sielullaan vastaanottamaan
meren hereitä sointuja aamun kauneuden aikaan.
Loppukesän pysähtynyt tuokio
runokuvineen hipaisemassa syvältä sisintä.
Yksinkertaisen kauneuden moninainen viesti,
signaali harmonian vakavasti otettavasta puolesta.
Sen tajuamisessa saattaa tulla ongelmia,
jos linnoittautuu vain siihen tolaan,
jossa tienatun leipänsä laittaa korjuuseen.
Peli ei toki ole pelattu,
mutta mielen vapauttamisen riitti on suoritettava,
kukin parhaaksi katsomallaan tavalla,
joku esiintymislavalla,
toinen autiolla alavalla maalla,
yksin - oman jumalansa silmien alla.
Kauneus tulee hiipien poimulehden kasteessa,
heinänkorsien kahinassa,
rusosta puuntavien pilvien latvoissa.
Tulee ja saattaa sielun williin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi