ELÄMÄNTYÖ
Vuoksen hylkäämä siloinen santa erottuu
parahultaisesti askeleen mitan
kaiken ympäröivän harmaan massan sisällä.
Uudesta jalanjäljestä näkee sannalla puolet,
wanhasta toisen mokoman.
Vesi täyttää varpaiden kuopat,
kantapään kohdalle tihkuu lompolo.
Kulkeminen silmät auki sokeana kiihottaa;
tiedä häntä,
milloin osuu pahki äksyyn hirvaaseen,
milloin lampaaseen
tahi juksaveneen partaaseen.
Majakkaluodon kirjohylkeet pitävät kilvan metakkaa
äänekkääseen kukkaan puhjenneiden
sumusireenien kera - arktinen oratorio.
Naapurin hassu leikkaa hernerokasta kuutioita
ja rakentaa niistä linnaa lumenpuutteessa;
kipeän sielunsa sortumatonta pilvilinnaa
rannan ikuiselle graniittikalliolle.
Onko sitten mitään ehdampaa
kun elämäntyönä on jatkuvasti uusien kuutioiden
viipalointi - loputon uudisrakentaminen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi