ELÄMÄÄ KULTTUURiSSA
Verenpunainen taivas kuvastuu veden kalvolta,
samaa tyventä viiltää kuikan huuto;
saarten kilpailevat kaiut otattelevat
kuka niistä toistaa kaakkurin parhaiten.
Iltayön kosteus tiivistyy pinnoille,
mutta nuotion lämmön kehä pidättää
kaiken tarpeellisen mukavuuden kuivana
ihan ilman aikojaan,
joten yökyöpelit voivat keskittyä olennaiseen:
savun tuoksuun,
ähkäisyihin ja kirveleviin onnenkyyneliin samalla
kun omistautuvat lättypannun taidonnäytteisiin.
Sellaista elämä on Kulttuurissa;
sivistys köytetty liikkumattomaksi myttyräksi,
nostettu raksista vankkaan kelon oksaan
kapula suussa pysymään vaiti.
Jäljelle jääneet osaavat arvostaa sitä,
minkä ovat itse oppineet omalta elämältään.
Paremmisto, mielensäpahoittajat, uusvakavikot
sekä suvaitsevaiston ydin...
net on jätetty Sivistyksen valjulle rannalle
huutelemaan arvolatauksia tuuleen.
Tietämään yhä vähemmästä ehdasta yhä enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi