MAJAKKA

MAJAKKA

Tanakka majakka seisoa törröttää yksinäisenä
meren autiolla rannalla,
leppoisena - tuiverrus puuttuu tällä erää;
sattuu hanakasti satunnaisen kulkijan silmään,
koska muuta luonnosta poikkeavaa ei niillä seuduin ole.

Puuskahtelee tavanomaisesti,
pientä ryppyä saa veden pinta,
mutta vaahtopäät jäävät tulematta.

Vuoksi hoitaa omaa virkaansa - pian huipussaan,
sellaisella säntillisyydellä että kateeksi pistää;
se on aina ajallaan - olipa tyyntä eli myrskyä,
ihminen ei.

Wanha merikotkan motlake kaartaa  paikalle,
osautuu kuin sattumalta kirjavan lokkiparven ylle
ja saa heti säpinää aikaiseksi..

Jumalattomalla kahinalla koko sakki
pyyhältää oitis siipispankoilleen.
Jokainen kynnelle kykenevä ehättää luikkia pakoon;
ketään ei kiinnosta asettua kotkan ruokalistalle.

Erityisen ankariin oloihin rakennettu majakka
ei lotkauta korviaan moiselle episodille;
jatkaa olemistaan kuin tyhjää vain.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!