KAiKiLLA MAHDOLLiSiLLA
Ei ihminen voi varmaan ikuna kyllästyä
päivän sarastukseen;
ei epuuttaa - uusi on aina uusi
ja viehtymys uuteen oudon kyltymätön,
niin ihanasti varhainen kaje koskettaa kasvoja.
Hipaisee kasteenhuuruisella kosteudella sielua;
laheasti kuin ilmassa leijuva,
hanhen untuvasta erkaantunut haituva poskea
tuulen tuomana kosketuksena.
Siinä ensimmäisten säteiden kutittaessa herää mieli,
norjistuu kieli;
humeettiin patoutuneiden lukemattomien
ihanien sanojen väkevä vuo hakee purkautumistietä,
kuin orastavan tulivuoren alla kuohaava laava.
Kuni aurinkolauluna ryöpsähtävät sanat,
kauniit suloiset sanat - suun mukaiset,
omituiset kiehtovat sanat;
niistä parhaista parhaimmat,
parhaimmassa mahdollisessa järjestyksessä julki
kaikenmaailman ohikulkijoiden varalle.
Ja se laulu - se kuuluu ympäri maailman
jokaisen sarastuksen aikoihin;
kaikilla mahdollisilla ja mahdottomilla kielillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi