ALASKÄSiN

ALASKÄSiN

Tuuli taipuu elokuiseen kesäiltaan,
vaipuu tyyten tyveneksi kuvastimeksi vuonolla;
savu haipuu luiruten,
skaidin takaa kaikuu kaakkurin käheä KARR-gorlii.
Peilikuva ylösalaisin kääntyneestä maailmasta
houkuttelee kääntymään päälaelleen,
astumaan sisään hereään kuvaan.

Ensin on kuitenkin vilkaistava ympärilleen,
ettei ketään vakavasti otettavaa ole lähistöllä.
Siitä se vasta juorun pitäjällä lykkäis',
jos tästä vain nousisi tulen ääreltä yhen äkin;
aikansa sitä tuijotettuaan
ja liukuisi maisemaan hyvästiä sanomatta.

Tulisi sitten pois
kuni on saanut mokomasta riemusta kyllikseen.

Voi lempohinen miten se olisi mukava kokeilla
ryystää kuksan reunalta kohvetta
joka on siinä alaskäsin,
silti valumatta maanpoveen.

Meneeköhän se kohves ylipäänsäkään
kurkkutorvea myöten vastamäkeen?
Se kyllä täytyy kokeilla heti
kun froua lähtee hillapäälarin kera jänkään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!