HAiSTiMEN VALTAKUNTA
Tuuli nukkuu,
kuuden asteen helle värisyttää
vast'ikään ulos tuulettumaan saatettua ihoa.
Untuvainen pussi tuntui saunalta,
siksi loikkaus toiseen todellisuuteen
kun aamunkoi vasta kajehtii,
ensimmäiset rusot puuntavat pilven longilla,
eikä mistään kuulu hiis-kah-dus-ta-kaan.
Pyhäaamun rauha.
Ensimmäiset kohvivermeitten kalahdukset
saavat koirun raottamaan toista silmäluontaan,
mutta lumpsauttamaan sen takaisin:
"Ai-jaa - sinäkö se vaan..."
Sytytin iskee kipunan, tuohi ahmii tulta - ritisee,
käy tuoksumaan kuin vain tuohi voi - ainutlaatuisena;
jokahinen sitä sytykkeenä käyttänyt muistaa
sen tuoksun aina hamaan hautaan saakka.
Sellainen on ihmiselävän niiskutin.
Mikä käsittämätön määrä erilaisia hajuja
on sen avulla talletettu humeettiin aikaan saamaan
ihan käsittämättömiä takaumia ja mielikuvia;
tarkoin harkittuja valittuja sanoja,
punottuja runoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi