MYLLERRYS
Meren korviinkuulumaton murina
kirkuvan lintuparven taustalla maailman ääressä;
se jotenkin jaksaa vain kiihottaa.
Lieneekö perustana se tasaisella maalla syntyneen
taakka ihastua kaikkeen tavallisesta poikkeavaan;
tässä tapauksessa epätavallisen poikkeavaan.
Mene häntä ja tiedä.
Joka tapauksessa pieneksi tuntemisen tola - olotila
kiehtoo niin paljon,
että sitä ihan tieten tahtoin hakeutuu
kerta toisensa jälkeen kivisen maan äärilaidalle
ounastelemaan itsensä tuntoja.
Ah mikä onkaan se myllerrys
joka humeetissa vääntää ja kuohuttaa rintaa,
saa silmäkulmat suolaista vettä tihkumaan.
Niin ankaran hurjaa on valtameren yli vyöryvien
maininkien kumu hornan portin mustiin hampaisiin.
Niin wäkevä;
äänetön resonanssi kalliosta tärinänä kantapäissä.
Koko keho nauttii viiltävästä tuiverruksesta,
sielu suorastaan huutaa riettaasti
kun puuskat rienaavat mukaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi