maanantai 31. toukokuuta 2010

NAiMAREiSSU


NAiMAREiSSU

Miehän tunsin sen oikeinni hyin, sen Volukovin Nikitan, oikeinni hyin ja tunnenhan mie sen vieläki. On se vain semmonen peijooni, ettei ennää sen paremmasta väliä lainkhan.

Nooh - olhan met vunukasta saakka sen kera matkaa taivaltanu, toisinaan erissuunthin, toisinaan samhan, jos on jalat yhteen pelannu ja olema olheet samoilla asennoilla.
Sillon tällön met palhaama yhteen ja käymmä tulille istumhan ja muistelema sittä niitä kaikenmaaliman sattumuksia. Niinku eilenki. Nikita savuviinan kera, mie en - mie olen jo täyttyny.

Muistelimma meän ensimmäistä naimareissua - mie olin puoliväliin kuuvetta ja Nikita varttia vaille kuuen. Leikimmä 60-luvun alussa kesällä Laitasen ometan ylisillä tyttöin kera. Olimma alottanu jo ennen kirkonmenoja net koti, lapsenteko- ja synnytysleikit näihen otusten kera. 
Laitasen tytön lisäksi oli mukana Siivosen tyttöjä neljä, elikkä yhteensä meitä oli seitsemän penikkaa siellä.

No mistäs met olisima Nikitan kanssa naimaleikit osanneet, mutta kun Siivosen tytöt olivat sen vertaa harvempaan tahtiin tehty, niin Inki jo tiesi miten se homma tehdään ja miten lapset tulevat. Kotihommat nyt jokainen osasi  siihen aikhan muutenki.

Met ihastelimma mykistyneinä Inkin tietämystä kun se nosti hametta ja näytti asiaan kuuluvat paikat vaaleanpunasen kaation lahetta kuminauhasta raottamalla. Sillä oli reiessä rantu ja  vieressä syntymämerkki.
Senki se jo tiesi jotta katsokaa pojat, tässä se on naisen vekottimen kirein paikka, tämä kuminauha, se kiristää kalvosinta niin vietävästi, jotta on ihan pakko riisua kaatiot pois. Ja sitten se riisu.
Miula se alko kuumottamhan poskia. Että mitähän se sittä seuraavaksi riipii. Mutta Nikita pyysi vain kylmän rauhallisesti saada katsoa ihan liki kun sillä onnettomalla oli huono näkö. Se oli lyhytnäköne. (Sai rillitki koulussa sitte. Kunnarahosta)


Kun met olimma saaneet havainto-opetusta kaikki - net nuoremmat likakki, niin net kävi kaikki heinille, viltin pääle pitkilleen, nostivat hammeet korviin ja sitten met Nikitan kera ruettiin aviomiehiksi niille ja alomma astumhan net kaikki ja Inki  tykkäs niin siitä hommasta jotta se piti vielä uusiaki.
Tietäähän sen, opettajan - net vaatii aina täyellistä suoritusta.

Koska meilä oli vain pyhäpäivän syön aikaa, niin synnyttämhän alkovat net  aamusta tiinehtyneet rouat jo puolilta päivin. Met olima Nikitan kera niihen syntyviä lapsia.
Tytöt vuorollaan istuvat tuolin reunalla hammeet säällisesti ja met sitte Nikitan kera ryömimmä tuolin ja tytön jalkain välistä ja hameenhelman alta könyten maalimaan ja samalla parumma niin saakelisti. Se hommahan meillä oli vielä tuoreessa muistisa.

Sitten alko se helpoin osa, saatiin tissiä, tytöt imettivät ja met imimmä. Taas alko tuntua silleen ouvolta, jotenki jutautteli kummasti, tuntu jotta ahasta on, mutta se oli ohimenevää.
No met saimma kun saimmaki kuitenkin synnyttyä ja siis ensimmäiset eineetki. Onneksi ei tarvinnu paskoa housuun. Sitten meiän muori tuli minua hakemhan. Olivat tulhet kirkosta jo aikaa sitten, syönhet puolipäiväsen ja ootelhet minua aikasa eineelle.
Ja lopulta lähti sitte hakemhan.

Met laskeuvuma koko konkkaronkka ylisiltä alas ja meän muori kuulustellee, jotta mitä lempoa met olema koko päivän ylisillä kolunnu ja värkänny kun olima niin heinäpölyssäki ympäriisä tyystin.

Mie se katon muoria silmhin ja sanon sille jotta olemma harjotelhet etupäässä hyinki paljon naimista ja synnytystäki reippaamman puoleisesti eli lähinnä koko ajan.
Jotta miehä kerkisin naimhan Santun, Irrin, Immin ja Inkin kera ja Nikita kerkes vielä Tuijanki kera.

Ensin meijän muori mustu ihan silimisä, sitten sillä pakkasi nyrkkiä suuhun. Sitten se otti minua niskavillosta ja Nikitaa korvasta ja alko taluttaa kotihommille. Sano vielä painokkaasti: VAI NIIN! Vai naimassa sitä olthin!

Volukovin kohalla irrotti otteen Nikitan korvasta ja neuo lyhyimmän tien Volukoveille. Miut talutti rantteele ja pirttiin eineelle. Lihakeittoa saamari oli, jota mie epäröin rankasti kun Häkkisen Enni-täti oli siitä lihanhimosta telttakokouksessa varotellu.
Mutta nälkä tekkee inimisen lapsesta nöyrän.

Muuta puhetta siitä ei kotona tullukkaa. Ukon kera supetteli muori sen illan ja tirskusivat.

Ja met olima sitten illemmalla Nikitan kansa taas ihan viattomia ja synnittömiä lapsukaisia kun met olima tahollamma pyytänhet naimahommia anteeksi jumalalta. Eihän tuo se ollu meän lissääntymisyrityksistä moksiskaan.
Ei ainakaan sanallakhan varottanu eikä torunu. Pikemminki mie ikään kuin olisin jotenki kuullu sen sanovan: "Oikein poikaseni, naisille pittää olla mielin kielin aina. Myös ometan ylisillä."



Oh-show-tah hoi-ne-ne

........
Maailma on täynnäns' onnellisen lapsuuden koulimia inimisiä.

2 kommenttia:

  1. No jopa varhain oot alottanu. Kyllähän sitä mekin jotai lääkärileikkejä pienenä. Tuleepa mieleeni pojan ollessa 4 tai 5 kysyi klassisen kysymyksen että mistä ne vauvat oikein jne. Kerroin että lilluvat äidin mahassa. No poikaani ei vastaus tyydyttänyt. Kysyi epeli että mistä tulevat ulos ja minä kerroin että äideissä on sellanen aukko. Olin jo asian unohtanut kun pyysi saunassa näyttämään. Minä ensin häkellyin ja valistin että kyllä sinä sen tulet pian tietämään.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Aikanen lintu madon nappaa!

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi