sunnuntai 30. toukokuuta 2010

UNiNEN KUPEEN VAiHTO


UNiNEN KUPEEN VAiHTO
 
Huomen sukeutuu esiin metsänreunan yli.
Pukeutuu utuiseen linnikkoon,
leijuen verkkaan virien kisoissa.

Tunturikoivikko aloittaa hiirenkorvien kasvatuksen
sumun pehmeästä suudelmasta.

Se joka kahisee ei siis ole lehvästö,
vaan ruusunnupun uninen kupeen vaihto
untuvan keskellä säkissä.

Kankaan läpi kuultavassa valossa
erotan salaperäisen hymyn levollisilla kasvoilla.
Että rakastan tuota prinsessaa.
Tässä Ahtolan ahteella varhaan kajeessa lojuen.
Sen minä teen.

Keittämätöntä kahvia anoo vatsa,
janoa ilmaisee - en kehtaa ääneen sille sanoa,
tyynnyttelen himoa antamalla uusintana
muistikuvan eilisestä ehtoosta;
savulta tuoksuvasta rantakalasta
mustassa nokisessa padassa,
hehkuvan hiilloksen yllä.
Uneen lipuvan auringon alla.

Kumma kyllä asettuu ja nukahdan uudelleen.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

5 kommenttia:

  1. Ei rauhoitunut minun vatsani eilisillan herkkuhetken visualisoinnilla, päinvastoin. Oikein innostui mokkaa vaatimaan, ja saikin.

    VastaaPoista
  2. Voi mikä tunnelma taasen. Aivan herkistyy. Ja lähtee keittämään kahviakin!

    Hieno palata taas runojen ääreen1

    VastaaPoista
  3. Niin suloinen että ihan itkettää. Onni ei ole itsestäänselvä asia. Taidan olla vähän kade. Ja se on turhaakin turhempaa. Kaunis runo.

    VastaaPoista
  4. Demetriukselle:
    Hyvä, silloinhan kaikki odotukset tulevat tyydytettyä.

    Maahiskalle:
    No siellä on ja löytyy tunnelma, se on suorastaan poimittavissa aihkipuiden oksilta.

    Liisalle:
    Kiitän. Kade saa olla, jos on oikeasta asiasta. Se motivoi.

    Unalle:
    Kauniita sanoja on erämaajärven rannat täynnäns'.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi