sunnuntai 16. toukokuuta 2010

AURiNGON LAULU

 
AURiNGON LAULU
 
Utuisena häämöttävä tulevaisuus on
kulkenut edelläni leijuvan kangastuksen tavoin,
hitaaaaaasti, vit - ku - tel - len,
jos olen pysähtynyt noukkimaan murusen sieltä,
omimaan palasen tuolta tai poimimaan jotain täältä.

Hopulla kiirehtien se on ennättänyt,
hyläten kokonaan omiin hoteisiini;
tämä samainen ajaton tulevaisuus,
kun olen tohkeissani laittanut anturaa toisen eteen
ehtiäkseni olemattoman kiireen edelle.

Kaksisataayhdeksänkymmentäkahdeksan päivää olen
matkustanut edellisestä päästäkseni perille uuteen.

Kaksisataayhdeksänkymmentäkahdeksan erilaista,
ihanaa päivää olen elänyt Ultima Thulessa.

Huomenen aamunkoissa kultaisen kehrä
kipuaa taivaanpiirille ja poistaa yön pitkäksi toviksi.

Sytytän tulen ensisäteen pistäessä
ja kuljen savun läpi pohjoiseen, itään, etelään, länteen.
Yöttömään yöhön, uuteen huomiseen,
muistamaan menneisyyttä; matkalla esi-isien maahan.

Niin harpon savun läpi laulaen auringon laulua.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Ihailen kykyäsi kirjoittaa ja ihailen sitäkin että jaksat jakaa itseäsi meille. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  2. Luonnonlapselle:
    Kirjoittaa pitää kun sanat roikkuvat ilmassa odottamassa tarttujaansa ja
    jakamisen jaksaminen nyt lienee kepein vaiva jos vaiva lain.
    Kiitos itsellesi.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi