MiESSEMÁNNU

MiESSEMÁNNU

On yllens' valkean linnikon pukenut maa
ja myös neiti Valpuri Toukokuu,
pian valkean vaippansa uudestaan lanteilleen saa.

Oi suloinen toukokuu,
ihana tuoksuva toukokuu;
leviät martaisen mannun ylle kun lähden kävelylle
ja silmään kylmään maahan saanutta valkeaa lunta.

Tämä kaikki on varmaankin unta,
on torkuilla uudelleen luomakunta.
Niitut itkua vääntää, piippansa maahan kääntää,
ne nöyränä taipuu ja vaipuu, vain jäljellä kesän kaipuu.

Purot noruvat poruen,
poissa oraan on elpynyt vehryt uus'
ävär nöyrtynyt kuormansa alla.

Mutta kukkiva paju villitsee ajuni,
lupaus - maan haju, silmujen tuoksu, purojen juoksu.

Se lataa elinvoimaa, pistää sieluni soimaan.
Antaa siiville voimaa
ja nousen laulamaan puuhun.
Lennän takaisin kuuhun - oottamaan ennän.

Olen lentävä kevät.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!