RiMMEN SiLMÄ
Tuijottaa ja tuijottaa kaukaista rantaa,
eräs runsas olevainen,
antaa aatosten kantaa yli jäätyneen veen.
Monimutkaiset ajatustenjuoksut kisaavat siitä
kuka niistä ennättää muodostaa visaisimman solmun
mielikuvituksen suuressa tahossa.
Aivoitusten pyörteissä vilahtelevat taajaan
laajat vapaat aavat; ajatusavaruus,
järjen käsittämättömät, mittaamattomat sfäärit.
Äimisteltyään tovin kaikkia näkyviä ulottuvuuksia,
päiviteltyään arvojensa mukaisesti paheksuntaansa,
huomaa äkin liukuvansa neljännen ulottuvuuden
lahean tenhoavaan hetteeseen,
vajoavansa kaulaansa myöten tuotetun tiedon suohon.
Eikä sieltä tyhjin käsin ole palaamista.
Mystisesti kiskoo rimmen silmä;
mitä syvemmälle vajoaa, sitä enemmän tietää.
Juuri kun alkaa omaksumaan, kantapää osuu pohjaan
humeetti havahtuu pohtimaan tulevaisuutta.
Syntyy pakottava jano kiivetä ylös kiiren päälle
ja yrittää nähdä se mikä on aina oleva arvoitus,
joka selkenee vasta kun kääntää katseen taaksepäin.
eräs runsas olevainen,
antaa aatosten kantaa yli jäätyneen veen.
Monimutkaiset ajatustenjuoksut kisaavat siitä
kuka niistä ennättää muodostaa visaisimman solmun
mielikuvituksen suuressa tahossa.
Aivoitusten pyörteissä vilahtelevat taajaan
laajat vapaat aavat; ajatusavaruus,
järjen käsittämättömät, mittaamattomat sfäärit.
Äimisteltyään tovin kaikkia näkyviä ulottuvuuksia,
päiviteltyään arvojensa mukaisesti paheksuntaansa,
huomaa äkin liukuvansa neljännen ulottuvuuden
lahean tenhoavaan hetteeseen,
vajoavansa kaulaansa myöten tuotetun tiedon suohon.
Eikä sieltä tyhjin käsin ole palaamista.
Mystisesti kiskoo rimmen silmä;
mitä syvemmälle vajoaa, sitä enemmän tietää.
Juuri kun alkaa omaksumaan, kantapää osuu pohjaan
humeetti havahtuu pohtimaan tulevaisuutta.
Syntyy pakottava jano kiivetä ylös kiiren päälle
ja yrittää nähdä se mikä on aina oleva arvoitus,
joka selkenee vasta kun kääntää katseen taaksepäin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Mielenkiintoinen sana tuo ajatusavaruus ...
VastaaPoistaSoletuulelle:
VastaaPoistaNiin, sehän on itsestämme kiinni kuinka laajalle avaamme ääremme. Vahva ja luova mieli saattaa asettaa rajat kosmisuuden reunoille, sinne missä ei ole mitään olevaista olemassakaan.
Niin se on, vasta kulkemalla tien tietää missä on käynyt. Taaksekatsomalla se vielä varmentuu. Sitten sitä ehkä jotakin oiwaltaakin, oon huomannut. Siltikin tuo kokemustenkeruu on tarpeen.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaNiin se yleensä on, mielikuvilla matkailussa jotain jää aina paitsi.
Mutta kun palaa samoja jälkiä niin huomaa todella kulkeneensa.