PALOKÄRKi
Maailmassa palaa,
poistun salaa vartioasemasta takavasemmalle
ja palaan kovin innoissani tovin päästä.
Kädessäni entisen palomestarin vanhettunut ruisku
joka on ladattu ensin bensiinillä,
sitten sekaan on kaadettu pullollinen keijukaisia.
Herkkää - sanon ja kaiku vastaa ruåtsiksi härkkee.
Merkillistä - kuulen jonkun ajattelevan ääneti.
Mutta en välitä rutikuivasta paloherkästä säästä.
Minusta kulo on suloinen ilmiö.
Valmistan wiimeisen eineen leikkeleineen
ja nautin tautiin vielä ehtoolliseksi hehkuviiniä
asiallisesta punaisesta lasista.
Pyy on selvä - kataiseen kapsahtanut.
Olen päästänyt sammuttimen sokan irti;
käännän suuttimen nokan pokkana,
tätä hetkeä olen säästänyt.
Puristan vahvasti kahvaa - alan sammuttaa
ja rahvaan ylle leviää keväinen sanojen vaahto.
Kelossa huutaa järkensä menettänyt palokärki
kuin sireeni vaikka varsinaiset ovat tuskin nupullaan.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
ei ole edes nupuillaan, sireenit, mutta taiten sanoja vaahdotit! ihan niinkuin olisi pirtin sisällä kulotettu... mielikuva:)
VastaaPoistaCranelle:
VastaaPoista* Kun oikein tarkkaan katsoo tunturin päältä etelään niin Unkarissa syreenit jo kukkivat, Kreikassa varmaan jo karistavat.
* Laotse sanoo että iniminen voi tuntea maailman lähtemättä kotoaan.
En kyllä ymmärtänyt kaikkea, mutta sanataituri olet.
VastaaPoistaLuonnonlapselle:
VastaaPoistaElämässä tuleekin olla tulkintoja, ja vielä tilaakin niille. Ja wiimesestä kiitän.
Palokärkikin taitaa ymmärtää nää Suomen Kreikkajutut paremmin kuin Arkadianmäen toisen kerroksen väki.
VastaaPoistaJa rahaa palaa rutosti eikä taida tuhkasta nousta Fenix-lintua. Rahat tuskin palaavat takaisin nekään.Mutta kesä se palaa taaskin ja palokärjen huuto, mitä sillä sitten onkin asiaa.
Unelmikolle:
VastaaPoistaKesä tulee, eikä yllätä. Se on tehnyt sen viimeiset miljoona vuotta ainakin. Allakan mukaan.