KREiKKALAiNEN LAiNANVARUSTAMO
Kaikkihan alkoi oikeastaan siitä kun olin saanut juuri valmiiksi maailman luomisen ja me olimme sitten vaimon kera vapaapäivää viettämässä ensin tunturissa ja sittemmin pilkillä ynnä makkaroita ja muita paistamassa.
Sitten, ans'olla, kala - harrin motlake, ponkaisee vedestä ja läikyttää kiimiessään purstollaan vettä minun uusille housuilleni.
(Niille joille asiassa on jotain epäselvää, kerrottakoon että harri on ainoa lohikala joka kutee keväällä.)
Kun vaimo ei vitelikköreissulta palattuaan uskonut että minun märät lahkeeni eivät olleet minun omien käsieni huteruuden syytä, vaan todella ihan jonkun muun, nooh, sanotaan nyt vaikka esim. markkinavoimien, se näkyi heti naamasta.
Niin aloin hyvässä uskossa levittämään syltäni ilmaistakseni hänelle harrin vonkaleen oikeat mittasuhteet.
Siinä samassa yht'äkkiä kuulin kahinaa takavasemmalta minusta katsoen eli joku oli sieltä kovaa vauhtia puhaltamassa etuoikealle.
Vein käteni yhteen antaakseni normaalisesti tilaa ja eikös tämä onneton siinä samassa silmänräpäyksessä tälläydy siihen aivan muuhun tarkoitukseen levitettyjen kämmenteni väliin.
Tuntui hetkisen lämpimältä ja suloisen pehmoiselta, aivan kuin olisin koskettanut "sitä". Sitten nokan eteen mätkähtää kuoppel, kuten täkäläiset sanovat koppelosta, meton akasta.
No ei siinä mitään, hamuan kiiruusti 3G-puhelimen Fjäll Rävenin reisitaskusta ja yritän soittaa 112:sta ohjeita ja apua. Itse hoen samaan aikaan itselleni äänetönnä:
Siinä samassa yht'äkkiä kuulin kahinaa takavasemmalta minusta katsoen eli joku oli sieltä kovaa vauhtia puhaltamassa etuoikealle.
Vein käteni yhteen antaakseni normaalisesti tilaa ja eikös tämä onneton siinä samassa silmänräpäyksessä tälläydy siihen aivan muuhun tarkoitukseen levitettyjen kämmenteni väliin.
Tuntui hetkisen lämpimältä ja suloisen pehmoiselta, aivan kuin olisin koskettanut "sitä". Sitten nokan eteen mätkähtää kuoppel, kuten täkäläiset sanovat koppelosta, meton akasta.
No ei siinä mitään, hamuan kiiruusti 3G-puhelimen Fjäll Rävenin reisitaskusta ja yritän soittaa 112:sta ohjeita ja apua. Itse hoen samaan aikaan itselleni äänetönnä:
"Ei saa joutua paniikkiin, ei saa joutua paniikkiin, ei saa joutuu paniikkiin hyvä mies - ei paniikkiin."
Ei se auta, numerosta ei vastata, ei ole yhteyttä. Kaikki yhteydet on varannut joku IMF - niilläkin on paniikki. Kuoppel kylmenee silmin nähden, hetkessä sen viimeinenkin toivonkipinä lakkaa hehkumasta iiriksissä ja näen kuinka sen onni kahdeksasta (8) suloisesta metonpojasta vähitellen haihtuu Basejavren jäänpinnasta nousevaan utuun ja sitä kautta paremmille metsästysmaille.
Hyvästelen sen, suutelen otsalle, poimin rintataskusta kuolinliinan ja otan niibin lonkalta, suolistan, taitan havun rintaonteloon ja laitan kaulastans' roikkumaan kahvittelumme ajaksi kuoston oksaan.
Hyvästelen sen, suutelen otsalle, poimin rintataskusta kuolinliinan ja otan niibin lonkalta, suolistan, taitan havun rintaonteloon ja laitan kaulastans' roikkumaan kahvittelumme ajaksi kuoston oksaan.
Vastaisuuden varalle.
Siis kuni päätämme milloin ryhdymme sunnuntain lounaalle kuoppelpaistiin; ruusukaalin, lanttukuutioiden, voisulan ja mustaherukkahyytelön kera, nauttien päälle tujakat annokset Dufvenmåla vatten med lingon och kolsyrat.
~~~~~~~~~~~~
Episodin jälkeen syntyneessä keskustelussa pohdimme hyvin vakavasti kansanedustuslaitoksemme rappiota ja kansan tappiota vaikka syy itseasiassa lienee kansassa joka herkkäuskoisuuttaan, hyvässä uskossa ja pitkätukkaisena on niin helposti jymäytettävää sorttia, että kaikki liirumlaarum uppoaa kuin häkä.
Ja äänestys sujuu sitten niiden käsitysten mukaan.
Ja äänestys sujuu sitten niiden käsitysten mukaan.
Valta turmelee, se on ollut tiedossa jo muutaman vuosituhannen takaa, mutta mitä on tehtävissä? Kas siinä vasta oiwa pulma.
Neuvotonna käyskentelee tavallinen kansa vaalikentillään, pohdiskellen syitä syviä, juuria juraten, hampaita purren, keinoja ankarasti miettien.
Lopputulemana päädymme siihen, että ainakin pitäisi estää uudelleenvalinnat, olipa kyseessä kuka tahansa, kuin hyvä tahansa. Se on vähintä mitä äänestäjä voinee tehdä. Eikä sitä kukaan muu voi tehdäkkään. Siksi vaikkapa MUSTALiSTA.
Neuvotonna käyskentelee tavallinen kansa vaalikentillään, pohdiskellen syitä syviä, juuria juraten, hampaita purren, keinoja ankarasti miettien.
Lopputulemana päädymme siihen, että ainakin pitäisi estää uudelleenvalinnat, olipa kyseessä kuka tahansa, kuin hyvä tahansa. Se on vähintä mitä äänestäjä voinee tehdä. Eikä sitä kukaan muu voi tehdäkkään. Siksi vaikkapa MUSTALiSTA.
Korvaamatonta kun ei ole.
Se selviää näppärästi pikatestillä, ilman konsultaatioita:
Sormi vain vesilasiin ja jos kolo jää pois otettaessa, on korvaamaton. Muutoin "jaska" saa mennä.
Sormi vain vesilasiin ja jos kolo jää pois otettaessa, on korvaamaton. Muutoin "jaska" saa mennä.
~~~~~~~~~~~~
Myöhään keskiviikkoiltana päättynyt absurdi näytelmä heimolaisten perseellä tuleen istumisesta on omiaan vahvistamaan sitä irvokasta käsitystä mikä on vallanhuijanneiden suhde vaalikarjaan.
Luku- ja kirjoitustaidon tason vähitellen kohotessa muidenkin kuin lainsäätäjien suhtautumisen itse laatimiinsa yhteiskunnan sääntöihin ja normeihin ja lakeihin rappeutuu.
Luku- ja kirjoitustaidon tason vähitellen kohotessa muidenkin kuin lainsäätäjien suhtautumisen itse laatimiinsa yhteiskunnan sääntöihin ja normeihin ja lakeihin rappeutuu.
Vastakkainasettelu tulee käymään näkyvämmäksi.
Yhä useammin esiin nousee vaalikarjan keskuudessa halu käyttää vallananastajiin samoja myrkkykeitoksia joilla puolueet ovat huijanneet kansanvallan itselleen.
Kun olimme vaimon kera saaneet keskustelun päätettyä, huomasin yllättäin siinä keskustelun tuoksinassa pilkkoneeni pari mottia koivuhalkoja pilkkeeksi. Tein oitis 3G-kännykälläni ilmoituksen lääninverotoimiston ALV-osastolle erääntyneestä velvollisuudestani
Keskustelu siis kannatti. Sen kunniaksi nautimme vielä kuksalliset Cáfe Granulea ja itse olimme kovin iloisia sitten.
Kun olimme vaimon kera saaneet keskustelun päätettyä, huomasin yllättäin siinä keskustelun tuoksinassa pilkkoneeni pari mottia koivuhalkoja pilkkeeksi. Tein oitis 3G-kännykälläni ilmoituksen lääninverotoimiston ALV-osastolle erääntyneestä velvollisuudestani
Keskustelu siis kannatti. Sen kunniaksi nautimme vielä kuksalliset Cáfe Granulea ja itse olimme kovin iloisia sitten.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi