JÄÄT

 

JÄÄT
 

Näkymätön ääni tunkeutuu uniseen tajuntaan,
tunnistan virtaavan veden tuoksun ja juoksun,
vaivoin erotan hilinän seasta telien kalskeen.

Riivin ylleni ensimmäisen koltun
ja helmat hulmuten, parahdellen,
rynnistän päätäpahkaa virran ahteelle.
Haluan jättää jäähyväiset jäälle.

Myöhästyn - musta vuo virtaa kiihkeänä leveänä vyönä.
Muutama rannan partaaseen takertunut lautta
enää pyristelee voimaa vastaan - kansi tiessään.

Pieni elämän vonkamies vääntää törmällä itkua,
jäät jättivät, eivät odottaneetkaan,
vaikka tätä draamaa oli vahdattu kaikki liikenevä hetki.

Siirretty keväinen retki - jäät lähtevät.

Niin lähtivät, eivät odottaneet,
ovat matkalla mereen sulaakseen
ja palatakseen sateena.

Kyynelvirta ehtyy,
yhtyy hengessä vuohon;
osa kuivuu poskille aamunkoin heleyteen,
lopun korjaa pienen kämmenen selkä.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!