keskiviikko 19. toukokuuta 2010

TAMMETUT VUOT

 
TAMMETUT VUOT
 
On se hetki, se korkia aika
kun synkät virrat ärjyvät piltuissaan
odottaen vapauttavaa jumalien sadetta.
Hymisevät kahlitut kymit mystistä mantraansa.

Tyrskyttävät raumat matalasti muristen;
tahtoen levittää tulvaisten vesien
roskaiset laumat ahteiden yli maalikylien syliin.

Tammetut vuot, nuo kammitsoidut joet ikuisissa
maankamaraan uurretuissa uomissaan tursuvat,
värisevät innosta rynnätä valtoimenaan
tyhjinä odottaville janoisille ulapoille;
läpi asuttujen alavien maiden.

Mieleni hurjissa kuvissa avaan portit,
kiskon rikki padot ja tammet - esteet rannoille viskon.
Yllytän menemään.

Peittäkööt,
pyyhkäiskööt pinnan sen siliän tien.
Joutavat maksamaan hinnan vangitun piinasta
kun laittoivat padon omasta kiimasta.

Ja kaikki juoksevat - purot, norot,
luomat uomissaan kuin henkensä hädässä
yhtyäkseen vapaaksi virraksi valkoiseen veteen.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

2 kommenttia:

  1. Hiano! pidin kovasti...
    voisin ilomielin tulla avuksesi kiskomaan patoja ja tammia hajalle :)

    VastaaPoista
  2. Kaarnikalle:
    No mikä ettei! Ei muuta kuin tossua toisen eteen tai tassua.
    Kiitän kehuista.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi