KURKKU POiKKi

KURKKU POiKKi
 

Aamuviileen haihtuessa yhteen hiileen puhallan,
loihdin liekin esiin - heräämistä kiitän,
sille ristikolle tervaksista taidokkaasti säipät liitän.

Sallin savuntuprahduksen jäädä nokkaan
herättämään nälän vietin.
Nostan tulen nieltäväksi rispaantuneen sälän.

Lisää kalikoita aatoksissain syötän,
niitä nuolee, kahmii, ritisee ja ahmii,
se on tulen työtä - muuten kuolee.

Kiskon päätä syvemmälle myssyyn,
päivän aatoksia samaan syssyyn mietin;
tänään uuden kirveen hukkaan menneen tilaan ostan.
Moisen harmituksen puita pilkkomalla sitten kostan;
korvaan hakkaamalla kuutioisen halkopinon.

Mut' sitä ennen - päähän jäänyt wanha sääntö;
otan mustan kanan, askeleita jonkun,
kaappaan rannan vettä, nuotiolle kannan.
Nostan nokkaan kepin, lisään puita,
samalla jo mietin - haihatuksii muita.

Vatsa hankaa selkärankaa - tivaa onko kurkku poikki;
täällä ei oo enää kivaa, ruokaa saisi tulla.
Pistä aluks' tuleen vaikka vehnäspulla.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!