VÄHÄPÄTÖiSiÄ ASiOiTA

VÄHÄPÄTÖiSiÄ ASiOiTA
 

Kalvakka valkko mulkoilee välinpitämättömänä
kun astun ulos porstuasta.
Parin viikon vanha miessi hamuaa sinnikkäästi tissiä
ja kun löytää, paneutuu siihen.

Vilpoisa luoteinen karistaa wiimeisetkin unihiekat.
Sulan puolella on keli;
postimerkin kokoisia lumihiutaleita tanssii
tuulenpuuskien kieputtelemana
taivaanrannan orastavaa kultaista juovaa vasten.

Pujahdan tuvan nurkalta sammaleiselle palakselle
ja astun kuolpunan tuoksuvaan syliin,
tuulen kohina rauhoittuu suhinaksi
kun miljardien neulasmassasta jokainen ottaa osansa.

Oksien lomista pilkistävät huomenen ensisäteet
saavat jalat mutkittelemaan,
kulkemaan puiden varjojen suomassa huomassa.

Ranta-ahtee on samalla paikalla mihin se ehtoolla jäi,
tervalta tuoksahtava vene, verkkopalju, airot ja mela.
Kaikki lukitsemattomina paikoillaan.

Virin rypistämä veden kalvo elää henkäysten mukaan.
Pieniä vähäpätöisiä asioita pienessä maailmassa.
Kaikki tyynni.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!