perjantai 25. kesäkuuta 2010

MUSTAKAAPUJEN JUHANNUS


MUSTAKAAPUJEN JUHANNUS

Kuinka ollakkaan, tänään, keskikesän tienoilla, juuri kun kultainen kehrä raottaa pilvien varjoisaa puuntoa ja leppeä,  hyvin hyvä tuuli soittaa kaakkoista sävelmää. 
 
Niin eikö oikein, kaikkien Uunojen päiväksi, tosin sopivasti - osui nyt mustakaapujen Juhannuksen aatto. Sillä ei tunnu olevan sen haileampaa väliä että nimensäkin Johanneksesta (Kastaja) saanut keskikesän juhla huitelee missä milloin sattuu pikemminkin valtiollisten tarpeiden kun inimisten henkisten tarpeiden ja sielun elämän mukaan.
Muna on siis tässä asiassa wiisaampi kuin kana.

Uunojen päivä siksi toisekseen sopii kyllä oiwallisesti aattopäiväksi, sillä nimenomaan aattonahan sitä uunoillaan järvenrantamaassa eniten. Wiina vie ja loput virta tai muuten synkkä ja märkä vesi, sillä kukaan vähääkään itseään kunnioittava juokales ei suostu ensisijaisesti kusemaan rannalle tai muulle kantapäiden alla lymyävälle kamaralle. On ehdottomasti päästävä kuselle veneeseen seisaaltaan.
 
Onko olemassakaan uljaampaa näkyä kuin ryppyinen kalunnysä kädessä, sepalukset avoinna  veteen  roiskahtava camoshortseihin ja khakipaitaan sonnustautunut varteva miehen jullikkainen mustassa vyölaukussaan. Niin monella on muistinsa sopukoissa tästä kuva.

Hukkumiskuolemien suurin syy onkin juuri vesi.

Mustakaapujen Mittumaarissa pyhähenki laskeutuu wanhalle wäkipalowiinalle ja sipulisinapiketsupille tuoksahtaen maan päälle ja haihduttaa humeeteista lähes viimeisenkin järjenkipenen ja saattaa jäljelle jääneen vimmassaan kaikenlaisiin koitoksiin; aina meren yli uinnista lipputangon nuppiin kamuamiseen saakka.

Tappelut, räyhäämiset ja akanpieksäjäiset ovat arvostettujen tapojen listalla ensimmäisiä. Eikä rooleista pois jää hevin ruori- sekä rattijuoppous ja juopporattiuskaan. 
Ympäripäissään kuteminen ja siementen roiskiminen sinne ja tänne epärämääräisesti kuuluu kuvaan kuin suo, kuokka ja Jussi. 
Mutta näin sitä mennään ja koittaa Juhannuspäivä huomenissa onnekkailla ja loivennuksen aika. On syytä muistaa että tähän rientoon kuuluu vielä pari tärkeää seikkaa ennen kuin  voi täysin rinnoin puhaltaa lomalle.

Ei pidä unohtaa että jo heti sunnuntaina 27. on Sämpsän päivä. Tuolloin kasvillisuuden haltijaa on kutsuttava varmistamaan viljasadon onnistuminen vaikkapa tähän tapaan veisaamalla:

"...Kesäpoika, poissikkain...

...Ajoi Sämpsän sängyn luo:
"Noise, Sämpsä, sängystäis,
Selältäis, seitsenristi,
Kyleltäis kymmennyblä!"
Sämpsä vasse vastaeli:
"Nyt noisen sinnuua varte,
Vaa en toista miestä" varten,
Hyvin teit tullessais,
Vielä paremmin ollessais,
Puhuit puut lehellisiksi,
Heinät hempehellisiksi,
Kaalit kotsinallisiksi,
Nagriit navallisiksi,
Neitoiset verellisiksi!"
 
(Katkelma Sämpsän virrestä)


Ja kun on saatu Sämpsä kutsuttua niin heti perään 2. heinäkuuta on sitten vielä Itu- eli hikiperjantai ja nauriinsiementen maahanpano. Vasta sitten on velvollisuuksista wapaa.

Näillä lyhyillä riveillä toivottaa Harmaasusi akkansa kera lukijoilleen turvallista ja leppoisaa Juhannusta hengissä pysymisen merkeissä.



Oh-show-tah hoi-ne-ne

Keskikesän hekuma sisältää oman kuolemansa siemenet.

3 kommenttia:

  1. Totta röpisee Hukka ja aina on hieman huoli näin Jussinjuhlan aikaan normaalioloissa suht viisaista kansalaisista...jättääkö ne oikeasti aivot kotiin juhannuksena!?
    Ja kurki linkahuttaa koipiaan kiitosniiaukseen;tästä sain ainesta joka arkiaamu mummoloille pitämiini aamunavauksiin...
    Sillees...!

    VastaaPoista
  2. Isopeikolle:
    Hyvä merkki! Kiitän.

    Cranelle:
    Juhannuksena on lupa tehdä. Siksi kai.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi