UKON JUHLA
Paikka oli päätetty yksissä tuumin kevätpäivän tasauksen aikoihin ja matkasuunnitelmia ja varustautumista oli siitä lähin pikkuhiljaa harrastettu sähköpostin välityksellä, vaikka mistään Suurista Löytöretkistä ei nyt sentään ollutkaan kyse.
Olipahan vain itsensä innostuksen toteuttamisesta. Oman sielun laittamisesta suunnitellusti sille kohdin kuin mille se tuntui järkevimmin kuuluvan täyspäisien näkökulmasta.
Vaikka täyspäisyyteen lasketaan yleensä insinöörien logiikka ja pitkämatikka sekä tieteellisyys kaikin tavoin, että avoin kritiikki kaikkea vähänkin hömpältä vaikuttavaan pseudotieteeseen sekä paranormaaleihin eli yliluonnolliseen, niin jotakin mystistä ja omaperäistä sitä perhana täyspäisyyteenkin sentään kuuluu.
Paikka oli päätetty yksissä tuumin kevätpäivän tasauksen aikoihin ja matkasuunnitelmia ja varustautumista oli siitä lähin pikkuhiljaa harrastettu sähköpostin välityksellä, vaikka mistään Suurista Löytöretkistä ei nyt sentään ollutkaan kyse.
Olipahan vain itsensä innostuksen toteuttamisesta. Oman sielun laittamisesta suunnitellusti sille kohdin kuin mille se tuntui järkevimmin kuuluvan täyspäisien näkökulmasta.
Vaikka täyspäisyyteen lasketaan yleensä insinöörien logiikka ja pitkämatikka sekä tieteellisyys kaikin tavoin, että avoin kritiikki kaikkea vähänkin hömpältä vaikuttavaan pseudotieteeseen sekä paranormaaleihin eli yliluonnolliseen, niin jotakin mystistä ja omaperäistä sitä perhana täyspäisyyteenkin sentään kuuluu.
Esimerkiksi se että Piut sekä Paut välittää siitä mitä muut sanovat tai ovat mieltä itsen omista tekemisistä.
Että toimii omin ehdoin ja ajatuksin, tietty kunnioittaa muiden näkemyksiä ja edesottamuksia, ei pilkkaa ja ivaa, vaikka humöörista näkökulmaa havaitseekin ja siitä leikkiä ja keveitä puheita saattaa roiskauttaa. Oikeassa seurassa.
Olivat tulleet siihen tulokseen netissä tavanneet ystävykset, Nick Kiefer Liimatainen Pielisjärven Egyptinkorvesta ja Nancy Evelyn Lötjönen Lapinlahden Lupsakasta.
Juuassa olivat ensitreffeillä Petrassa tavanneet tuolloin kevätpäivän tasauksen aikaan. No joo, siinä samassa ruokalassa missä wäkevän suomalaisuuden esipuhujan ja wahvan €U:n vastustajan Heikki Turusen saattaa joskus tavata jos lykkyä löytyy.
Siellä olivat sopineet tämä pari että lähdetään pohjoisen maille, kauas, jonnekin Ultima Thuleen tai vielä sieltäkin lähemmäs sielun tasapainon tyyssijaa. Olipa suunnitelmissa vilahdellut Huippuvuoretkin, tosin todettu liian hintavaksi sen hetkisiin budjetteihin, mutta että panivat sen jo heti tulevaisuuden suunnitelmiinsa.
Sitten myös Nordkapp oli jätetty empien pois, vaikka molemmilla oli kiilunut innostunut kuva juhlahetkestä, aktista Jäämeren rannalla yöttömässä yössä.
Sitten kuitenkin käytännöllisyys oli voittanut - linja-autoaikataulujen selaamisen jälkeen.
Kätevästi kun Rovaniemeltä näköjään pääsi Tunturi-Lappiin Eskelisen pikavuoroilla. Periaatteessa kyllä jopa Norjan puolelle Tanaan ja Vesisaareen saakka Nuorgamin kautta. Ja Nuorgamhan se oli sitten lopulta sytyttänyt kartan tutkiskelun jälkeen.
Nuorgamista kävi tie Pulmankijärvelle ja sitä tarvitsi ajaa pirssillä vain lyhyt matka kun jo oli tunturiylängöllä josta näki auringon koko kierron.
Siellä olivat nyt Nick ja Nancy, Isonkivenvaaran päällä. Kesäpäivän seisauksen aattona. Siihen oli Kyösti pirssillä kyydinnyt ja siihen levikkeelle tavarat nostettu.
Ilma oli lämmin, kevyesti puhalteli etelästä, juuri sopivasti että sääsket eivät viihtyneet iholla. Pariskunta nosteli vermeet selkäänsä ja siirtyi läheisen kummun suojaan.
Siitä käsin alkoivat katsella sopivaa leiripaikkaa. Ei tänne nyt oltu lähdetty hikihatussa vaeltamaan ja itseään piinaamaan. Se oli uskonnollisuuteen herkistyneiden hommia se, lihan piinaminen. Nyt oli kyse sentään sielusta ja sen hoidosta - ei haihatuksista ja kilpajuoksusta pitkin tuntureiden selkiä.
Tänne oli tultu viettämään ja juhlimaan Ukko Ylijumalaa, sellaista jumalaa joka oli ollut muinoin kaikelle väelle mieleen ystävällisyytensä, sallivuuteensa ja ymmärtävyytensä takia, mutta että jonka maahan saapuneet mustakaavut olivat oitis deletoineet kun olivat havainneet sen luonnonmukaisuuden ja sopusuhdan joka vallitsi jumalan ja inimisen välillä.
Tilalle oli istutettu kiivas ja vittumainen, vain herrankekkulat ja kirkonmiehet kavereikseen kelpuuttava verinen ristijumala joka vaati kymmenykset kaikesta mitä saattoi kuvitella.
No pikkuhiljaa sen lemmon otteesta oli ajanoloon luovuttu, mutta vieläkin se näytteli vahvaa roolia inimisten kanssakäymisessä.
Ukon juhlalla oli kuitenkin vakavampi puoli. Sen perusteet oli valettu sellaisin argumentein ettei niitä keikuttanut yksikään muu tuontijumala, jos nyt ei sattumoisin ollut toisen heimon ja kansan toisella nimellä kutsuma samaa tarkoitusta merkitsevä jumala. Olihan niitä, kun oli kansojakin.
Olivat tulleet siihen tulokseen netissä tavanneet ystävykset, Nick Kiefer Liimatainen Pielisjärven Egyptinkorvesta ja Nancy Evelyn Lötjönen Lapinlahden Lupsakasta.
~~~~~~~~~~~~
Juuassa olivat ensitreffeillä Petrassa tavanneet tuolloin kevätpäivän tasauksen aikaan. No joo, siinä samassa ruokalassa missä wäkevän suomalaisuuden esipuhujan ja wahvan €U:n vastustajan Heikki Turusen saattaa joskus tavata jos lykkyä löytyy.
Siellä olivat sopineet tämä pari että lähdetään pohjoisen maille, kauas, jonnekin Ultima Thuleen tai vielä sieltäkin lähemmäs sielun tasapainon tyyssijaa. Olipa suunnitelmissa vilahdellut Huippuvuoretkin, tosin todettu liian hintavaksi sen hetkisiin budjetteihin, mutta että panivat sen jo heti tulevaisuuden suunnitelmiinsa.
Sitten myös Nordkapp oli jätetty empien pois, vaikka molemmilla oli kiilunut innostunut kuva juhlahetkestä, aktista Jäämeren rannalla yöttömässä yössä.
Sitten kuitenkin käytännöllisyys oli voittanut - linja-autoaikataulujen selaamisen jälkeen.
Kätevästi kun Rovaniemeltä näköjään pääsi Tunturi-Lappiin Eskelisen pikavuoroilla. Periaatteessa kyllä jopa Norjan puolelle Tanaan ja Vesisaareen saakka Nuorgamin kautta. Ja Nuorgamhan se oli sitten lopulta sytyttänyt kartan tutkiskelun jälkeen.
Nuorgamista kävi tie Pulmankijärvelle ja sitä tarvitsi ajaa pirssillä vain lyhyt matka kun jo oli tunturiylängöllä josta näki auringon koko kierron.
~~~~~~~~~~~~
Siellä olivat nyt Nick ja Nancy, Isonkivenvaaran päällä. Kesäpäivän seisauksen aattona. Siihen oli Kyösti pirssillä kyydinnyt ja siihen levikkeelle tavarat nostettu.
Ilma oli lämmin, kevyesti puhalteli etelästä, juuri sopivasti että sääsket eivät viihtyneet iholla. Pariskunta nosteli vermeet selkäänsä ja siirtyi läheisen kummun suojaan.
Siitä käsin alkoivat katsella sopivaa leiripaikkaa. Ei tänne nyt oltu lähdetty hikihatussa vaeltamaan ja itseään piinaamaan. Se oli uskonnollisuuteen herkistyneiden hommia se, lihan piinaminen. Nyt oli kyse sentään sielusta ja sen hoidosta - ei haihatuksista ja kilpajuoksusta pitkin tuntureiden selkiä.
Tänne oli tultu viettämään ja juhlimaan Ukko Ylijumalaa, sellaista jumalaa joka oli ollut muinoin kaikelle väelle mieleen ystävällisyytensä, sallivuuteensa ja ymmärtävyytensä takia, mutta että jonka maahan saapuneet mustakaavut olivat oitis deletoineet kun olivat havainneet sen luonnonmukaisuuden ja sopusuhdan joka vallitsi jumalan ja inimisen välillä.
Tilalle oli istutettu kiivas ja vittumainen, vain herrankekkulat ja kirkonmiehet kavereikseen kelpuuttava verinen ristijumala joka vaati kymmenykset kaikesta mitä saattoi kuvitella.
No pikkuhiljaa sen lemmon otteesta oli ajanoloon luovuttu, mutta vieläkin se näytteli vahvaa roolia inimisten kanssakäymisessä.
Ukon juhlalla oli kuitenkin vakavampi puoli. Sen perusteet oli valettu sellaisin argumentein ettei niitä keikuttanut yksikään muu tuontijumala, jos nyt ei sattumoisin ollut toisen heimon ja kansan toisella nimellä kutsuma samaa tarkoitusta merkitsevä jumala. Olihan niitä, kun oli kansojakin.
Tällä Ukko Ylijumalalla oli yksi ylivoimainen etu - aurinko. Se oli vuosimiljoonia toiminut maailman napana inimiskunnalle ja hoiteli samaa virkaa yhä. Ja siihen nojasi Ukon olema. Sen uskoi tyhmempikin lajitoveri kun vain vilkaisi auringon suuntaan. Kaukana oli ja silti porotti. Voimaa sillä täytyi olla kovasti.
Teltta saatetaan pystyyn, sellainen vaellusteltta joka kattaa kaiken suojaksi varusteineen. Tulipaikka sitten ja siihen kynsitulet. Polttopuusta ei ole pulaa. Saatanallinen tunturimittariarmeija oli ylikäynyt tämän perän ja tunturikoivujen mustia luurankoja oli kaikkialla.
Vielä tulen ympärille istumapaikat ja varalle toiset jos tuuli sattuu huviksensa kääntymään, tavarat ojennukseen ja sitten nauttimaan minttuteetä proteeiini pitoisen purtavan kera. Nancy ei huoli sokeria teehensä, se tuli nyt vasta ilmi.
Sitten painutaan nukkumaan, molempien matkapäivä oli rasittava, joten kumpikin käpertyy makuupussiinsa, toivottelee hyvää matkaa ja soutelee välittömästi Höyhensaarille. Omaa reittiään.
Huomeneen noustaan virkistyneenä heti suden hetken jälkeen, sika ei ole vielä ehtinyt pierasta, ei kukko laulaa. Touhukkaasti edetään suunnitelmien mukaan.
~~~~~~~~~~~~
Teltta saatetaan pystyyn, sellainen vaellusteltta joka kattaa kaiken suojaksi varusteineen. Tulipaikka sitten ja siihen kynsitulet. Polttopuusta ei ole pulaa. Saatanallinen tunturimittariarmeija oli ylikäynyt tämän perän ja tunturikoivujen mustia luurankoja oli kaikkialla.
Vielä tulen ympärille istumapaikat ja varalle toiset jos tuuli sattuu huviksensa kääntymään, tavarat ojennukseen ja sitten nauttimaan minttuteetä proteeiini pitoisen purtavan kera. Nancy ei huoli sokeria teehensä, se tuli nyt vasta ilmi.
Sitten painutaan nukkumaan, molempien matkapäivä oli rasittava, joten kumpikin käpertyy makuupussiinsa, toivottelee hyvää matkaa ja soutelee välittömästi Höyhensaarille. Omaa reittiään.
Huomeneen noustaan virkistyneenä heti suden hetken jälkeen, sika ei ole vielä ehtinyt pierasta, ei kukko laulaa. Touhukkaasti edetään suunnitelmien mukaan.
Nyt ei ujostella, riitti on riitti vaikka sitten mitä salaisuuksia vilahtaisi kun molemmat riisuuntuvat ja hipsivät likeiseen puron ääreen.
Siinä he pesevät toisensa puhtaiksi, huljuttavat vilpoisalla vedellä, tuntemattomat inimiset, ujostelematta tai häpeämättä.
Ei vartalon kaarilla ja ulokkeilla ole nyt asiassa sijaa. Nyt puhdistaudutaan Ukko Ylijumalaa varten perinpohjaisesti.
Näin menee tämä riitti.
Puhdistautumisen jälkeen herätetään tuli ja nautitaan juhla-aamiainen. Sitten molemmat kaivavat varusteistaan muonat ja muodollisesti vakan kriteerit täyttävät muovikulhot. Ne täytetään liha-, kala- ja riistaherkuilla, kasvispuolelta vain höyrytettyä ruusukaalia ja kyytipojaksi mustaherukkahyytelöä.
Siinä he pesevät toisensa puhtaiksi, huljuttavat vilpoisalla vedellä, tuntemattomat inimiset, ujostelematta tai häpeämättä.
Ei vartalon kaarilla ja ulokkeilla ole nyt asiassa sijaa. Nyt puhdistaudutaan Ukko Ylijumalaa varten perinpohjaisesti.
Näin menee tämä riitti.
Puhdistautumisen jälkeen herätetään tuli ja nautitaan juhla-aamiainen. Sitten molemmat kaivavat varusteistaan muonat ja muodollisesti vakan kriteerit täyttävät muovikulhot. Ne täytetään liha-, kala- ja riistaherkuilla, kasvispuolelta vain höyrytettyä ruusukaalia ja kyytipojaksi mustaherukkahyytelöä.
Ne viedään sitten alttarin virkaa toimittavalle linttakivelle aurinkoon.
Sitten juhlijat varaavat tunturin kiirelle pirssillä raijatut, muodolliset sixpäkilliset oltta vierelleen, suurkuluttajia ja loppasuita kun eivät ole, mutta riitti sitä edellyttää ja tuleva jano.
Istunto alkaa ja sieluntasapainottamiseen ja henkiseen kehitykseen käytetään apuna mietiskelyä, taivaanpiirin ankaraa mittausta ja suurten ajatusten pilkkomista murto-osiinsa. Ne sitten sekoitetaan - ajatukset ja sitten niistä kasataan taas uusia ajatuksia.
Kaikki suurta kunnioitusta luontoa kohtaan tuntien.
Sitten juhlijat varaavat tunturin kiirelle pirssillä raijatut, muodolliset sixpäkilliset oltta vierelleen, suurkuluttajia ja loppasuita kun eivät ole, mutta riitti sitä edellyttää ja tuleva jano.
~~~~~~~~~~~~
Istunto alkaa ja sieluntasapainottamiseen ja henkiseen kehitykseen käytetään apuna mietiskelyä, taivaanpiirin ankaraa mittausta ja suurten ajatusten pilkkomista murto-osiinsa. Ne sitten sekoitetaan - ajatukset ja sitten niistä kasataan taas uusia ajatuksia.
Kaikki suurta kunnioitusta luontoa kohtaan tuntien.
Välillä siemaistaan oltta, sillä vaikka palvonta hiukan hulluttelulta vaikuttaakin nykypäivän vinkkelistä, tyhmä silti ei saa tässä puuhassa olla. On juotava porottavassa auringossa nestehukan varoksi sekä pidettävä humeetti suojattuna lierillä tahi varjolla.
Lopulta ajanratas vierähtää kohdalleen ja maa seisauttaa likenemisen kultaiseen kehrään ja lähtee huimaa vauhtia kiitämään pois auringosta. Ukon palvojat palaavat sfääreistään maanpiiriin pikkuhiljaa, verkkaiseen, tipottain, pieninä annoksina. Kostuttelevat olvin rippeillä huuliaan. Nousevat vihdoin ja ojentelevat puutuneita jäseniään mieli uudelleen kirkastuneina, sielu ja humeetti hyvinkin paljon tasapainoisemmassa tolassa.
Lopulta ajanratas vierähtää kohdalleen ja maa seisauttaa likenemisen kultaiseen kehrään ja lähtee huimaa vauhtia kiitämään pois auringosta. Ukon palvojat palaavat sfääreistään maanpiiriin pikkuhiljaa, verkkaiseen, tipottain, pieninä annoksina. Kostuttelevat olvin rippeillä huuliaan. Nousevat vihdoin ja ojentelevat puutuneita jäseniään mieli uudelleen kirkastuneina, sielu ja humeetti hyvinkin paljon tasapainoisemmassa tolassa.
Sen näkee kasvojen ilmeistäkin, liikkeiden sulavuudesta. Kaikki tapahtuu juoheasti ilman ylenpalttista hermostuneen oloista sätkyilyä. Harmonia suorastaan tursuu, leijailee pitkin tunturinummea.
Ukonjuhlan ehtoo kääntyy päälle, käyvät juhlapari uudelleen pesulla purossa. Nyt yksitellen, intiimisti kehonsa huuhdellen. Istahtavat nauttimaan suolapalan, paketillisen Atrian Metsästäjänmakkarasiivuja tötteröksi näppärästi kääräisten ja suuhun sujauttaen.
Tölkilliset vielä vissyä päälle ja sitten kömpivät telttaan pusseilleen.
Keskustelevat hiljaisella äänellä päivän kokemuksesta, annista ja olotilasta. Sitten Nick suhkuttaa Nancyn korvaan:
"Suanko kuule kokkeilla huviksein sormella siun napppoos?"
Ukonjuhlan ehtoo kääntyy päälle, käyvät juhlapari uudelleen pesulla purossa. Nyt yksitellen, intiimisti kehonsa huuhdellen. Istahtavat nauttimaan suolapalan, paketillisen Atrian Metsästäjänmakkarasiivuja tötteröksi näppärästi kääräisten ja suuhun sujauttaen.
Tölkilliset vielä vissyä päälle ja sitten kömpivät telttaan pusseilleen.
Keskustelevat hiljaisella äänellä päivän kokemuksesta, annista ja olotilasta. Sitten Nick suhkuttaa Nancyn korvaan:
"Suanko kuule kokkeilla huviksein sormella siun napppoos?"
- Ka no kokkeile, jos mieles tekköö, josko sittä piäsisimmä nukkummaan.
Vaan kohta Nancy sanoo:
"Ei se ou mikkää napa se ja siellä!"
- No eipou sormikkaa, mutta annahan kun minä jahka vähän tongin niin eikköön tuo napahi sieltä löyvy.
Niin siirtyvät Nick ja Nancy pikkuhiljaa, vähitellen, isommin kiiruhtamatta, ja ääntä pitämättä verkalleen Isonkivenvaaran paratiisin porteille.
"Somimoilleen kuin Veikko Oinosen humala", toteaa Nick Liimatainen jälkikäteen, unisella äänellä, nukahtamaisillaan. Nancy hymyilee onnellisena, silmät lupollaan ja ajattelee vaikka mitä hupsuja ajatuksia.
Aamulla heräävät virkkuna ja pakkaavat vermeensä ja oiustavat tien ääreen jossa Kyösti odottaa sovitusti pirssinsä kera. Sielut hoidettuina aloittavat tovin kuluttua Nuorgamin huoltoasemalta pitkän matkansa takaisin nykyaikaan.
"Muista sitten Sämpsän päivä!" huikkaa Nick Nancylle kun he eroavat eripäilleen Kajaanissa. Nancy kapuaa Kuopion suuntaan lähtevään junaan mikäli se nyt vain suostuu ylimalkaan lähtemään asemalta.
Aamulla heräävät virkkuna ja pakkaavat vermeensä ja oiustavat tien ääreen jossa Kyösti odottaa sovitusti pirssinsä kera. Sielut hoidettuina aloittavat tovin kuluttua Nuorgamin huoltoasemalta pitkän matkansa takaisin nykyaikaan.
~~~~~~~~~~~~
"Muista sitten Sämpsän päivä!" huikkaa Nick Nancylle kun he eroavat eripäilleen Kajaanissa. Nancy kapuaa Kuopion suuntaan lähtevään junaan mikäli se nyt vain suostuu ylimalkaan lähtemään asemalta.
Nick pyörähtää kannoillaan ja rinkka harteillaan orientoituu takaisin maaliikenneasemalle. Vielä kuulee kun Nancy kailottaa junan kolinan yli:
"Muista itse se Hikiperjantai ja nauriinsiemenet!"
Oh-show-tah hoi-ne-ne
....
....
....
Taitaa tuo vaitonainen Ukko hallita vielä ihmiskehoja heidän tietämättään vuodenkulkujen saatossa. Samalla vielä kouluissakin toinen vallananastaja juutalaisten heimohenki kaikuu muka jumalan sanana.Uususkonnollisuus leviää vaikka ikuisella helvetillä kuoleman jälkeen ei saisi ketään ihmisraasua pelotella: Mitä ei voi todentaa, mitäisi totuutena kieltää yleisesti julistamasta. Ukko ylijumala luonnonvoimana vaikuttanee tarinasi mukaan ihmisluonnossa lempeämmällä tavalla. Oikein kiinnostuksella luin pitkän tarinasi ja tapahtumien kulun kerronnan. Oivallista.
VastaaPoistaMarjaisalle:
VastaaPoistaNo väistämättä hallitsee Ukko koska maanmatonen ei mahda aurinkokunnan fysikan laeille mitään.
Eikä muita jumalia ole.
Kyllä juu. Riittää että myöntää luonnonvoimien tosiasiat, sillä pärjää hyvin.
Kiitän.