AJAN SAATTOA

AJAN SAATTOA
 

Joen pehmeä huokailu,
enemmän tuoksuu kuin kuuluu aisteissa,
niin on kevään kiirut ennättäneet alajuoksulle
ja puolivälin kymi jo laantuu.

Vauhti taantuu,
kesyyntyy heleän kesän ilmeeseen;
verkkaiseen vyöryvään juoksuun ajan kera yhtäjalkaa.
vehreän odelman vallatessa äyräät
vihreän tulvallaan.

Rannan istuja voi vaivatta,
itseänsä hikeen saattamatta seurata ajan saattoa
vaikkapa lastun tai korren soljuessa verkkaan.
Jostakin yläjuoksulta vedenkalvolle puuskaisen tuulen
alkujaan lennättämänä.

Niin kuluu hetki, tovi ja tuokio,
sitten se katoaa jo lähimmän mutkan taa
ja lyhyt yhteiselämä on ohi.
Raukenee huomio.

Vaan saattaapa joskus juuttua kosteeseen,
jäädä pyörimään loputonta ympyräänsä häränsilmässä,
kuni tuuli tai aalto sen siitä vapauttaa merimatkaan.

Ja se huiskauttaa hyvästiksi kättään!

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!