PiTKiN AJATONTA VETTÄ
Hitaan kaaren yli lipuu vaitelias kurra.
Yllä saaren,
yksitellen kättelee ja hipaisee - hyväilee ja valaisee,
kaiken kohtaamansa toisen puolen;
varjo jatkaa omaa tolaa.
Se on mestari kuu,
yön valoista suurin ja väkevin - näkevin,
virtuoosi joka rakentaa vedenkalvolla myötäsukaan
lipuvaa hopeista siltaa täältä ikuisuuteen,
alati kertyväin muistojen tykö
ja raollaan olevan tulevan sisään.
Sulassa sovussa leijuvat;
tulevaisuuden haaveet, unelmat,
menneisyyden aaveet - haamujen kera.
Tasainen jatkuva virta pitkin ajatonta vettä.
Valaistun hiljaisuuden keskeyttää
pimeyden sylistä kuuluva kaarneen rääkäisy.
Rannan tuli hyökkää rutikuivan kimppuun,
valaisee kuun synkän puolen.
Lämmöllään ja tuoksullaan se paljastaa
taivaankappaleen valjun kelmeyden
ja elämä valuu luomiinsa uomiinsa.
Yllä saaren,
yksitellen kättelee ja hipaisee - hyväilee ja valaisee,
kaiken kohtaamansa toisen puolen;
varjo jatkaa omaa tolaa.
Se on mestari kuu,
yön valoista suurin ja väkevin - näkevin,
virtuoosi joka rakentaa vedenkalvolla myötäsukaan
lipuvaa hopeista siltaa täältä ikuisuuteen,
alati kertyväin muistojen tykö
ja raollaan olevan tulevan sisään.
Sulassa sovussa leijuvat;
tulevaisuuden haaveet, unelmat,
menneisyyden aaveet - haamujen kera.
Tasainen jatkuva virta pitkin ajatonta vettä.
Valaistun hiljaisuuden keskeyttää
pimeyden sylistä kuuluva kaarneen rääkäisy.
Rannan tuli hyökkää rutikuivan kimppuun,
valaisee kuun synkän puolen.
Lämmöllään ja tuoksullaan se paljastaa
taivaankappaleen valjun kelmeyden
ja elämä valuu luomiinsa uomiinsa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
tässä ne ovat, valot ja varjot, menneet ja tulevat, haaveet ja unelmat. kaikki sulassa sovussa, kiva "kuunkiertoruno", korppikin vielä. Kaunis on hopeainen kuunsiltasi.
VastaaPoistaPidin etenkin kolmestä ensimmäisestä säkeistöstä, joissa on musiikin keinuntaa ja joissa "menneisyyden aaveet" ja "tulevaisuuden haavet" lomittuvat kokonaiseksi elämäksi. Kauniisti tavoitettu tunnelma ja kuvaus.
VastaaPoistaUnelmikolle:
VastaaPoistaTässä on kaikki, kuussa. Kiitän.
Tuimalle:
No elämästähän tietenkin on kyse. Aivan oikein tulkitset.
Kiitän sanoistasi.
Kuu kutoo hopeista siltaa täältä ikuisuuteen luo kertyvien muistojen.
VastaaPoistaTavoit muistojen kodin ja sillan sinne.
Aijai, tuohon tunnelmaa on jotenkin niin hyvä tuudittautua.....Kiitos!
VastaaPoistaArleenalle:
VastaaPoistaKun oli kuu tulollaan niin otin sen ylös.
Cranelle:
Ehkäpä kuva ja sana yhdessä toimivat. Kiitos itsellesi.
Sammoo mieltä olen Tuiman kanssa: kolme ensimmäistä ovat harmoniassa keskenään (ja musiikinkin), sitten kaarneen pirulainen tulee ja rääkäisee...
VastaaPoistaPasaselle:
VastaaPoistaKyllä-kyllä ja aivan-aivan, mutta pitää olla draamaa, useimmat tykkää siitä vaikkeivat kaikki tahdo siihen itse osallistua.
Hienosti runoiltu, pidin lopun rääkäisystä. Ja elävästä tulesta kuolleen kuun vastakohtana.
VastaaPoistaDemetriukselle:
VastaaPoistaKiitän, rääkäisyistä pidän minäkin; dramatikkaa ilman fyysistä tuskaa.
Mielestäni musiikki teki runostasi pehmeämmän kuin tavallisesti :)
VastaaPoistaKahil77'lle:
VastaaPoistaVain niin, täytyypä pureutua asiaan. Kiitän.