HAiKAiLEMiSEN TAiTO

HAiKAiLEMiSEN TAiTO
 

Haasian harmaantunut - murtunut ulku,
ruskean korsikon lomassa vehreä odelman alku,
mutkitteleva polku kiviä kierrellen;
tehden pätkästä pitkän tutun saunapolun.

Taiten salvettu harmaa hirsinurkka,
rahkasammalrive roikkuu sävysävyyn sävytettynä
salvoksesta.
Malotettu sammaleinen katto
ja räystään alta lakeisesta tulviva koivusavu.

Tuo kaikki pysäyttää,
saa virran tulvimaan ahavoituneita kuruja vuolaana,
pitkin leuan kärkeen.

Pitkän matkan kulkeminen,
etsien jotakin saavuttamatonta on päättynyt
synnyinpaikan rapistumaan alkaneelle rantteelle.

Matka on kuljettu,
nyt on aika pysähtyä miettimään saavutuksia
saunan lämmitessä,
lapsuuden tunturin kylpiessä ilta-auringon syleilyssä.

Silmien sulkeutuessa muistot häivähtävät esiin
ja väistyvät kun hoksaa polulle nousevan puolison
vasta taitettu, tuoksuva vihta kainalossa.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!