MiTTUMAARiHARJOiTUKSET

MiTTUMAARiHARJOiTUKSET

Se oli jotain Ukonjuhlan alustavaa aikaa jolloin Lannanmaassa jo täysin kylpeä ropsutettiin uutisvastoilla sen minkä sielu sieti ja vähän ylikin.

Muuaalle, eräälle Puohtariähkämän hoitoalueen monista huviloista, oli kokoontunut monenkirjava sukulaismiesten- ja tutuntuttuin sakki kehuskelemaan wiinapäissään talvikauden saantoja ja saavutuksiaan. Sekä saunomaan. Tietysti.

Tänne pohjoisen kurjuuteen oli saunavastatkin tuotu jostakin Hämeen-Varsinas-Suomen seutuvilta jo mukana - ihan sitä tehen ja vasta Kajaanin kohdalla tulomatkalla muutettu vihdoista vastoiksi. 

Täällä kun lehti koivussa oli vasta ehättänyt hiirenkorvasta hieman isota. Haapa vasta kukkaan puhkesi. Se oli eeltäkäsin varmistettu jonkun sihteerin toimesta.

Savupalowiinaa oli jokaisella mukana - sellaista wanhempaa laatua, mutta ihan kelvollista vielä, Ivalon wiinakaupasta. Sekä olutta melkomoinen koiratarhallinen, tietty kyläkaupasta - kannatuksen vuoksi. Sitä ilman ei suomalainen miehen jutikka enää nykyisin pärjää - siis olvin. 

Nooh - ehken sentään vielä jotkut homppelit jotka latkivat vaaleanpunaisia litkujaan ja uskovaiset - omine kovine teineen.

Olueen on suomalainen mies ehdollistettu kuin Pavlovin koirat jo 70-luvun vaihteesta alkaen. Hyvin on toiminut panimoiden lobbaus, tarttunut ja iskostunut naisiin tasa-arvon myötä. Nykyään akat myös ryystävät olutta siinä kuin miehet ja penikatkin jopa, kun on tissistä irrotettu. 

Itse asiassa on enää harvassa koko maassa niin taitavia inimisiä jotka pystyvät keksimään yhä uusia syitä oluen nauttimiseksi.
Syytä on juoda olutta päälle olipa suorite mikä hyvänsä.
 

Parhaiten olut sopii ja maistuu kun on ensin raastavan kunnonkouhotus- ja painonpudotuslenkin vääntänyt ja sitten henkihieverissä kototanhualle saavuttuaan ensimmäisenä saa jostakin loihdittua olutputelin pivoonsa ja siitä miestenlailla pullonsuusta ryystäen imaisee ohrat käkättämeen, pyyhkäisee kämmenselällä suupielet jaa ähkäisee.
Se on.

~~~~~~~~~~~~

Mutta palatakseni asiaan, meno kesäasunnolla kiihtyi savupalowiinan napakoista ryypeistä johtuen ja tyypeistä myös. Persoja kun olivat.
Päätettiin suoriutua saunaan ja saunarantaan, runon ja sanan tanhuville. Mäyräkoirat lastattiin kottikärryyn. Saunaoltta on oltava riittävästi, muuten tulee nolo olo ja silloin ei pysty saunomaan. 

Ken lempo se nyt oluettomassa saunassa pystyy saunomaan. - hä? Se on teeskentelyä ja suoranaista haihattelua! Tuskin kukaan täyspäinen ainakaan.
No jotkut raivostuttavan raittiit uskovaiset hinttarit ehken, mutta siihen se sitten jääkin.

Saunanlauteilla, paikassa jossa miessakilla ei muita arvomerkkejä ole kuin munat, kaikki ovat tasa-arvoisia puheen suhteen. Ulkoiset arvomerkit on riisuttu pukuhuoneen narikkaan. Saunassa amiraali ja korpraali ovat molemmat vai ihan tuiki tavallisia raaleja, ei sen kummempaa - tuomari ja juomari, kaikki tyynni.

Löylyn henkeä esiin loihtiessa käytettiin runsaasti puheenvuoroja, jopa toinen toisensa päällemeneviä. Puheensorina yltyi lähes mölyäväksi kyltymättömien kulkkujen ammottaessa alvariinsa tyhjinä janosta.
Kun löylyä saatiin lyötyä, ähkittiin. Sitten ähkittiin lisää. Ja kun viimeinenkin kylpijöistä oli ähkinyt, lähdettin porukalla kuistille höyryämään.
Eikä se mikään ole komeampaa kuin mölisevä uroojoukko höyryämässä kesäehtoolla ähkinnän jälkeen saunan kuistilla.
Ja tietysti olvintuoksuisten röyhtäisyjen hunnuttamana.

Laulurastaan lurittelessa huilullaan, mateen vonkaleen käydessä kurkkaamasta pinnasta laiturin kupeessa olisiko mahdollisesti einestä tulossa. Kaiken ympärillä, kuulakas kesäehtoo jatkaa somana olemistaan ihan muutoin vaan.

~~~~~~~~~~~~

Siinä vaiheessa tulee kutakuinkin selväksi kenenkin Visat ja muut osakkeet, BMW:t ja Harleu Taavitsonit ja muu pikkusälä aina purjeveneitä myöten.

Kun omaisuus- ja varallisuuskysymykset on vastattu ja asetettu oikeille jalustoilleen, seuraa huorissa käynnit ja montako kertaa jaksettiin. Sitten oman akan uskollisuuden ja nöyryyden kehuskelu joka huipentuu yhteislauluun tämän juopuneen mölyköörin toimesta. (Naiselleni; Dingo)

Päiden alkaessa nuokahdella, osan ryhtyessä pilkille ja osan jo vahdatessa kalaa haavi auki, nousee eräs pitkän huiskea luinen kuikelo. Niitä hiljaisia joita jokaiseen saunaporukkaan kuuluu ainakin yksi.

Nyt - muun mölinän jo vaimennettua, savupalowiinasta rohkaistuneena päättää tuoda tähän tilaisuuteen myös henkisesti korkeampaa eetosta  ja kultturellista sivistystä kuin mitä olvin ja palowiinan voimalla on saatavissa.

Hän kaivaa saunapussukkaan taittelemansa paperin ja oikoo sen, rykäisee sekä ryhtyy oitis lausumaan:

SUOMi

Sininen ukko ja valkoinen akka oman saunan verannalla.
Joen rannalla. Vasta hävyn päällä, wanha tapa.
Suonikas koura vehkeitä varjoo, sama wanha tapa.
Ryppyinen nahka höyryää kilpaa
kamanan raosta tuprahtelevan höyryn kanssa.
Kuikka huutaa suvannossa akalleen: Älä huuda!

Ukko vanha kähisevä käppyrä, kuin laitimmaiset eväänsä
jo viime viikolla syönyt kuiva koppura.
Viimeistä hengenvetoa vailla hautaan.
Akka paksu, isotissinen, vyöllä kunnon makkara tahi pari.
Rintava, reitevä, persevä. Punakka, tanakka
ja hanakka vieläkin sanomaan. Tyhjästä.

Joku epäili kuusikymmentäneljä vuotta sitten häissä,
että mitä tuostakin mahtaa tulla - ukkokin,
häissään jo päissään kuin tikka,
likka nuori kuin uutispotun kuori

Eikä tullut.
Vain seitsemää potraa, wäkevää veljestä,
toinen toistaan jullinpaa, punaniskoja parhaasta päästä,
akka leveistä lantioistaan maailmaan eläväksi laski.
Ei kumarrelleet homoja eikä pomoja;
ei neekereitä ei ministereitä.
Ei pappia ei herran tappia.

Wanhin kuoli kaatuvan puun alle,
yksi ajoi humalassa siltarumpuun,
yksi hukkui kustessaan,
uskollisesti kalu omassa kädessä.

Yksi on Tukholmassa puliukkona,
Yksi nurkattomassa
ja yksi orjana €uroopan Unionilla.
Nuorin on insinöörinä jossakin hiijessä, ei ole soitellu.
Ei tullut eläjiä yhdestäkään.

Mutta sosiaaliämmä tuli ja sanoi: Väärin kasvatettu!
Ei ollut sitä ennen ikinä käynyt. Tiesi muuten vain.
Ja määräsi kunnalliskotiin. Pakolla veivät.

Nyt ollaan kotona pakomatkalla.
eikä lähdetä takaisin elävinä. Omasta Suomesta!

Murheellinen haulikko rahia vasten nojallaan
tulvii suolaisia kyyneleitä lätäköksi.

~~~~~~~~~~~~

Muutaman wanhemman, vielä järissään olevan miehenraadon poskelle herahtaa kyynelpisara, kaipa se muistelee omia juuriaan ja lähtökohtiaan. Muudan herraskaisen oloinen kaljupää nieleskelee ja kurottaa savuviinalasia.
Nuorimmaisesta päästä ovat jo nuupahtaneet, matkalla autuuteen, juoppojen paratiisiin herätäkseen aamulla Helvetissä janoon ja vaskikellojen soittoon humeetissa.

Ilta päättyy kun kylältä palkattu siivooja Esteri Vainikainen tulee ja raahaa ukot yksinkertaisella näppiotteella solisluiden päältä pukuhuoneen lavitsoille.  Nakkaa porontaljat päälle ja pukkaa oven kiinni.

Tuttu-tuttua, ei ne siitä suutu, hyvillään vain ovat kun Esteri vie syöpäläisiltä suojaan. Tyhjentää vielä tuhkakupit palavista aineksista, kerää pullot jätesäkkiin ja avaa saunan tuuletuksen.

Kääntyy sitten pois ja ottaa mennessään naulakon päältä, sovitusta paikasta, viikatun satasen, nuuhkaisee ja suutelee sitä sekä laittaa poveensa.

Huikkasee hyvät yöt ja se on siinä - kukaan herroista ei tällä kertaa vongannut. Herralauma jää odottelemaan lohennousua Tenojokeen sekä akkojaan jotka tulevat onneksi vasta viikon päästä penikoiden kera.

Elämä on.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä tarina ainakin 22 ystävällesi TÄSTÄ!

........

Sydän täytyy onnesta kun kaupunkimaasturin tuulilasin takaa otetaan silmillä arkunmittoja kun käytän suojatieoikeuttani.