torstai 18. kesäkuuta 2009

PATAKiN NÄYTTÄÄ HARMAALTA


PATAKiN NÄYTTÄÄ HARMAALTA

Sateisen päivän aikaansaama väritön puutumus,
sisäistä woimaa huokuva uupumus,
harmaa elämä harmaassa kuosissa.
Kuosissa jossa patamusta patakin näyttää harmaalta,
kaikissa menneissä vuosissa.

Joutilaan hoputon, loputon raukeus,
tunturin aukeus.
Se vetää luomien rakoja puoleensa;
kilvan vetovoiman kanssa.
Laiskottaa niin että tuskin viitsii katsoa
kun jo kehtuuttaa.
On selvää että mieli häviää isommin hangoittelematta
ja taipuu uneksimaan tulevasta.

Sitä elää toivossa että pian tämä loppuu.
Hetki on pian ohi,
taivaanranta pilkottaa lupaavasti,
ensimmäiset puuntopilvet rusottavat.
Tuuli on valinnut tällä kertaa syötäväkseen lounaan.

Vihreä väri iskee wäkevästi silmille,
niin että humeetti värähtelee samaan tahtiin
kuin kasvien jakautuva solukko.

Korvat erottavat kasvun sihinän.
Se on mahdollista vain tässä hiljaisuudessa
tässä kauniissa tuntureiden maassa.


Oh-show-tah hoi-ne

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi