ELON HETKi

ELON HETKi

Suloinen vehryt herää eloon horroksestaan,
virkoo vihmovan sumusateen jäljiltä niitun ävär.

Outo sade sen kun roikkui ilmassa,
sulki syliinsä,
kietoi märkään vaippaansa,
mut' ei satanut maahan - tämä kummajainen,
jumalan henkäys,
kasteli vain, hiveli vetisellä pyyhkeellä.

Ei tuttua ropinaa, pelkkää kuiskaavaa,
tuskin aistein havaittavaa mystistä kihinää.

Uudestisyntymisen kiehtova ihme.
Yhtä taatusti ihana vehreys kuin puhdas lumi syksyllä.

Aivan yht'äkkiä, hetkessä,
silmänräpäyksen taikaiskusta,
wäkevä vihreän tuoksu alkaa levitä maanrajasta,
kulottuneen ruohon alta.

Silmäys minne tahansa,
joka puolella valoa kohti törröttäviä vihreitä piippoja,
korren alkuja. Kulleron nuppu.

Luulen kuulevani kasvun rapinaa.
mutta humeettini sanoo:
Omituinen höpöttäjä!

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!