KiiREEN KAUPASTA KANTAPÄÄHÄN
Sade ropisee pikamakarooneja vähän päästä wankkurin kattoon. Aamu on iloisen harmaa, pirteän sateinen ja ihanan märkä. Ulkona kastuu, se on varmaa, mutta onneksi on sateen varalle aito kiinalainen teekuppi - riisiposliinia, mieltä hivelevää minttuteetä siinä höyryämässä hajuaistinta hyväillen ynnä erittäin kätevä pantterikuvioinen saman mainen sateenvarjo eli -suoja nappilaukaisemisella. Molemmat ovat käteviä etenkin sateella - etupäässä. Ei kastu niin paljoa päältä ja riisikupillinen kuumaa teetä lämmittää oikein sydämellisesti.
Jos ei ole kiirusta, vaikkapa pikkulassakäyntitarvetta, pärjää hyvin kyllä ilman em. sadewempelettäkin wankkurissa sisällä jos katto vain on eheä.
No eipä muutenkaan wankkurielämä hyvin suurta kiirusta salli. Ei siitä mitään tule jos on kokoajan tuli persien alla - hoppu päällä. Palaa koko vaunu siinä hötäkässä ja mikä vielä pahempi vaihtoehto - palaa hermot.
Olen antanut itseni ymmärtää että suoraan sanoen hampaiden kiristykseen wankkuri on yleensä pääsääntöisesti liian pieni. Ja mikseipä sanalla sanoen myös kovin ahdas.
Otin taannoin keväällä sellainen riskin, kun huomasin vatsani kasvavan vaikken ole tiinenä, että alan laihduduskuurille. Kiireettä, hötkyilemättä. Pohdiskelin asian laitoja monestakin vinkkelistä. Oikein lupaavaa ei ollut millään suunnalla ja juoksentelukaan pitkin kuolpunoita ja jänkiä silkasta laihtumisen ilosta ei hytkäyttänyt joten päätin sittenkin valita pienemmän pahan taktiikan, päätin alkaa einesdieetille.
Tein listaa niistä lukuisista oiwista eineistä mistä en luopuisi kuin vain ruumiini yli, mm. ehdottomista herkuista kuten: pekoni, munat, metsästäjämakkara, voi, kerma, kinkku ja nallekarkit sekä kaakao ynnä tummasuklaa.
Loppu oli helppoa. Luovuin selleristä, kesäkurpitsasta, kurpitsasta, sipuleista, kurkuista, tomaateista ja paprikoista koska ne kaikki maistuvat pahalta. Ei minulle tuottanut oikein kummoistakaan vaikeutta luopua niistä.
Minun ei tarvinut kerätä tukiryhmää avukseni toipumaan luopumisistani. NOUHÄTÄ - Sitä paitsi nyt jäljempänä olen huomannut että mitä enemmästä luopuu, sitä enemmän saa tilalle.
Olen aina mieltynyt haasteisiin ja tämänkin projektin oheen sitten sälytin jotain dramatiikkaa. Pidän kertakaikkisen paljon makeasta. Niinpä päätin suhtautua hyvin jyrkästi dieettini aikana sokeriin.
Otin riskin ja päätin puolittaa kertaheitolla sen kulutuksen puoleen. Tahdoin jotakin kongreettista, kouriintuntuvaa eikä vain pelkkää posetiivista ajatusta.
Normaalisti käytän teen kera 4 palaa Pulmua, mutta nyt radikalisoitumisen aikana ja takia pudotin sokerin määrän uhkarohkean yltiöpäisesti 2 palaan. Annoin ennakkokäsityksille piu-paut!
Ihan muuten huvikseni harrastin wanhankansan päässälaskua, sitä systeemiä missä paristoilla ei ole mitään virkkaa. Yhen äkin äkkäsin vain, että Lempo soikoon, sehän tekee tasan 50% heti ensimmäisenä päivänä se vähennys jo. Se on minusta paljon. Ja kun loppuun saakka miettii niin sehän tekee vuositasollakin tismalleen saman 50%. Ei heittele puoleen tahi toiseen niin kuin laihduttajilla paino yleensä prosessin aikana.
Hyvin on konsti toiminut, painonousu on ehtynyt ja omasta mielestä tietty, alkanut hiipumaan takaisin sille sijalleen missä sen pitää ollakkin oikeaoppisesti.
Ei kenenkään muun oppien mukaan. Vaan siksi, että tuntuu itsestä sopivalta. Se passaa hyvin kun muut kiireet ja hoput on jossakin toisen valtameren ja kinkerpiirin rannoilla.
Oli ajatus että siirryn tänään tunturin lanteelle heti aamusta, mutta kun on harmaan sateinen päivä, siltä se nyt näyttää, niin eipä tässä jäneksen selässä olla. Odottelen poutapäivää tässä Kaamasjoen ahteella. Suotta sitä on lähteä sateeseen kun on koko kesä aikaa odottaa auringon kuivaamaa keliä.
Mahtaakohan tuolle sateelle jumalatkaan mitään?
Eppäillä ainakin soppii!
Sade ropisee pikamakarooneja vähän päästä wankkurin kattoon. Aamu on iloisen harmaa, pirteän sateinen ja ihanan märkä. Ulkona kastuu, se on varmaa, mutta onneksi on sateen varalle aito kiinalainen teekuppi - riisiposliinia, mieltä hivelevää minttuteetä siinä höyryämässä hajuaistinta hyväillen ynnä erittäin kätevä pantterikuvioinen saman mainen sateenvarjo eli -suoja nappilaukaisemisella. Molemmat ovat käteviä etenkin sateella - etupäässä. Ei kastu niin paljoa päältä ja riisikupillinen kuumaa teetä lämmittää oikein sydämellisesti.
Jos ei ole kiirusta, vaikkapa pikkulassakäyntitarvetta, pärjää hyvin kyllä ilman em. sadewempelettäkin wankkurissa sisällä jos katto vain on eheä.
No eipä muutenkaan wankkurielämä hyvin suurta kiirusta salli. Ei siitä mitään tule jos on kokoajan tuli persien alla - hoppu päällä. Palaa koko vaunu siinä hötäkässä ja mikä vielä pahempi vaihtoehto - palaa hermot.
Olen antanut itseni ymmärtää että suoraan sanoen hampaiden kiristykseen wankkuri on yleensä pääsääntöisesti liian pieni. Ja mikseipä sanalla sanoen myös kovin ahdas.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Otin taannoin keväällä sellainen riskin, kun huomasin vatsani kasvavan vaikken ole tiinenä, että alan laihduduskuurille. Kiireettä, hötkyilemättä. Pohdiskelin asian laitoja monestakin vinkkelistä. Oikein lupaavaa ei ollut millään suunnalla ja juoksentelukaan pitkin kuolpunoita ja jänkiä silkasta laihtumisen ilosta ei hytkäyttänyt joten päätin sittenkin valita pienemmän pahan taktiikan, päätin alkaa einesdieetille.
Tein listaa niistä lukuisista oiwista eineistä mistä en luopuisi kuin vain ruumiini yli, mm. ehdottomista herkuista kuten: pekoni, munat, metsästäjämakkara, voi, kerma, kinkku ja nallekarkit sekä kaakao ynnä tummasuklaa.
Loppu oli helppoa. Luovuin selleristä, kesäkurpitsasta, kurpitsasta, sipuleista, kurkuista, tomaateista ja paprikoista koska ne kaikki maistuvat pahalta. Ei minulle tuottanut oikein kummoistakaan vaikeutta luopua niistä.
Minun ei tarvinut kerätä tukiryhmää avukseni toipumaan luopumisistani. NOUHÄTÄ - Sitä paitsi nyt jäljempänä olen huomannut että mitä enemmästä luopuu, sitä enemmän saa tilalle.
Olen aina mieltynyt haasteisiin ja tämänkin projektin oheen sitten sälytin jotain dramatiikkaa. Pidän kertakaikkisen paljon makeasta. Niinpä päätin suhtautua hyvin jyrkästi dieettini aikana sokeriin.
Otin riskin ja päätin puolittaa kertaheitolla sen kulutuksen puoleen. Tahdoin jotakin kongreettista, kouriintuntuvaa eikä vain pelkkää posetiivista ajatusta.
Normaalisti käytän teen kera 4 palaa Pulmua, mutta nyt radikalisoitumisen aikana ja takia pudotin sokerin määrän uhkarohkean yltiöpäisesti 2 palaan. Annoin ennakkokäsityksille piu-paut!
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ihan muuten huvikseni harrastin wanhankansan päässälaskua, sitä systeemiä missä paristoilla ei ole mitään virkkaa. Yhen äkin äkkäsin vain, että Lempo soikoon, sehän tekee tasan 50% heti ensimmäisenä päivänä se vähennys jo. Se on minusta paljon. Ja kun loppuun saakka miettii niin sehän tekee vuositasollakin tismalleen saman 50%. Ei heittele puoleen tahi toiseen niin kuin laihduttajilla paino yleensä prosessin aikana.
Hyvin on konsti toiminut, painonousu on ehtynyt ja omasta mielestä tietty, alkanut hiipumaan takaisin sille sijalleen missä sen pitää ollakkin oikeaoppisesti.
Ei kenenkään muun oppien mukaan. Vaan siksi, että tuntuu itsestä sopivalta. Se passaa hyvin kun muut kiireet ja hoput on jossakin toisen valtameren ja kinkerpiirin rannoilla.
Oli ajatus että siirryn tänään tunturin lanteelle heti aamusta, mutta kun on harmaan sateinen päivä, siltä se nyt näyttää, niin eipä tässä jäneksen selässä olla. Odottelen poutapäivää tässä Kaamasjoen ahteella. Suotta sitä on lähteä sateeseen kun on koko kesä aikaa odottaa auringon kuivaamaa keliä.
Mahtaakohan tuolle sateelle jumalatkaan mitään?
Eppäillä ainakin soppii!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Niin se on laihdutuskuuri helppoa :)
VastaaPoistaTäsmälleen sama resepti käytössä täällä, jo monta kuukautta olen neljän palan sijaan käyttänyt kahvin seassa kolmea. Harvalukuisemmat teekupit sen sijaan olen jättänyt rauhaan, teessä sokerin makuun vaikuttava osuus on pyhä:)
VastaaPoistaHyvää wankkurointia!
Sannalle:
VastaaPoistaLaihduttaminen on taitolaji. Jos se lirii, täytyy ryöstää vaatekauppa.
Hevoiselle:
YEP - tää on aika pätevä jutska. Tulokset on nähtävissä numeroina heti.
Wankkurointi ei nyt ihan pililleen mene niin kuin menis. Mutta onhan tässä kesä aikaa harjoitella.
Kiitän huomionosoituksesta.
Tunturoimiselle ehtaa tuumimisen tyvettä.
VastaaPoistaIsopeikolle:
VastaaPoistaKiitän ja toivossa eletään tyvenen suhteen joka suhteessa.
Minä taas voin luopua noista ensin mainitsemistasi herkuista oikein helposti (paitsi nallekarkit, kaakao ja tumma suklaa), mutta jälkimmäisten kohdalla se onnistuisi huonosti ja onneksi niin onkin parempi, minulle :o)
VastaaPoistaTäälläkin saisi sataa. Maa on rutikuiva ja kasveille saa kantaa vettä selkä vääränä. Yhtään ei taivas armahda ja lähetä ilmaista vettä. Näillä kuutiohinnoilla tuottaa vedenkanto niin fyysistä kuin henkistäkin tuskaa.
Lupsakkaa vankkurielämänjatkoa.
Huhtikuunnoidalle:
VastaaPoista* No juu, kullakin omat rakkautensa mitä luopumisiin tulee. Toiselle toinen sopii, toiselle toinen.
* No nyt sataa täälläkin kun aloit siitä puhumaan.
* Wankkurielämä on plupsakkaa, jos vain ite haluaa.