AiKAA SITTEN...

AiKAA SITTEN...

Eräänä päivänä, tästä on kyllä jo ihan riittävän kauan aikaa, (lähes vuosi - tai ainakin niin tuntuu, väittävät nykyään molemmat osapuolet), tapasivat siis toisensa tyystin sattumalta toisensa, nämä toisilleen tuiki tuntemattomat. Kylläkin yhteisessä foorumissa, se on toki myönnettävä ja mikä ettei, mutta ilman mitään suunnitelmia tai kytyä yhtikäs mihinkään kumpikaan omalla erinomaisella tahollaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

No kylläpä oli taas aloitus. Siis eräänä päivänä erään poraajan toimesta - (kallonporaajan, jos niin saa sanoa), jolla ei liene ollut mitään tarkoitusta yhteen saattaa näitä kahta - luultavasti, näin oletetaan. Vaikka mistä senkin tietää kun maailma nyt on mikä on, kuten tunnettua, menossa päivän helwettiä.

Joka tapauksessa siitä sattumuksesta alkoi sitten kuitenkin jonkinlainen kyty, vaikkei siitä nyt kumpikaan toisillensa mitään isommin edes maininnut ja yhteydenototkin olivat pitkän, pitkän aikaa hyvin runsaasti satunnaisia. Pääosin etupäässä muuhun, pikemminkin elämänmenoon liittyviä. Toisaalta kummankin leuoissa oli kyllä havaittavissa samankaltaista vääräleukaisuutta, jota väitetään savolaisilla tunnusmerkillisesti olevan. Mutta flirtiksi kai sitä nyt ei kukaan missään määrin menisi nimittelemään erheellisesti.

Toinen muuten on ja toinen ei ole syntyjään savolainen, näistä esillä olevista, mutta mitäpä sillä sen väliä. Kyse on tässä tarinassa ensimmäisen episodin aiheuttamasta tapahtumaketjusta jossa kolmas osapuoli, tämä poraaja ja toisen henkilökohtainen tuttu ja toisen muuten vaan, sai aikaan oiwallisen tilu-lilu-lein joka eilen sitten kuuleman mukaan vihdoin ja viimein päättyi onnellisesti - saivat toisensa, kumpikin, oman jumalansa edessä.

Tiedossa on myös erään tynnyri-inimisen lupaamien kolmen toivomuksen toteuttamisen loppusaanto, niin kummalliselta kuin se tässä asiassa tuntuukin. Sivujuonteena on ilmaistava että näin siinä kuitenkin kävi, loppupeleissä ja sillä sipuli. Tämä edellä mainittu Miina-kulta ("tynnöri") saa sen kunnaksi laittaa läpinäkyvän pörröhameen ja hieman ripotella keijupölyä ylleen. Kiitosten kera.
Kyllä se siitä alkaa sujumaan sitten. Se lentely, kuin keijuilla yleensä.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Ironista kyllä, mennessään suorittamaan juhlallista toimitusta l. aktia, nämä kaksi jo tuolla alussa mainittua otusta, poikkeuksellisesti heti menomatkalla kävelivät vastamäkeen ja -tuuleen tunturiin noustessaan ja vasta palatessaan pääsivät myötäleeseen ja -tuuleen.

Mutta asia tuli hoidettua susien tapaan. Puolisot esiteltiin omille ja toistensa jumalille ja niiltä pyydettiin merkkiä ja lupaa liiton hyväksynnälle. Kun se lisenssi oli sitten lopulta tiukasti hallussa ja tallessa, katsoivat hukat toisiansa silmiin ja lupasivat siinä auringon todistaessa rakastaa toisiaan ja uhrata oman tietonsa ja taitonsa toisen hyväksi tarvittaessa, niin että heistä yhdessä muodostuu sillä kurin wägevä yksi. Sellainen joka kävelee halki tulen ja veden - tuulen ja tuiskun.

Kun filosofinen puoli oli saatu halutunlaiseen järjestykseen yhteisesti, ilman uutta juuri valittua valtakunnansovittelijaa, oli aika toteuttaa asian myyttinen osuus, elikkä ikiwanhaa riittiä noudattaen toimivat he ja muuttuivat sitten tuota pikaa yhdeksi.

Täyttymys oli mitä melkoisin, sillä koko tunturin havaittiin Geologisella laitoksella värähtelevän ja se rekisteröitiin ynnä merkittiin päivystäjän toimesta tapahtuneeksi n. klo 07:46 aikoihin.

Alhaalla, laakson kylällä joku varhaisaamun uneton kulkija väitti sittemmin kuulleensa tunturista wahvaa suden ulvontaa, mutta häntä katsottiin hieman alta kulmien, koska yleisesti tiedettiin hänen liemiin mieltymyksensä.

Silti, siitä huolimatta - kylän pikkunassikat pantiin kiertämään ovelta ovelle varoituksen sanaa ja peräkamareista kaivettiin kättä pidempää joka ladattiin ja viritettiin sekä asettiin porstuaan jokaisen tarvitsevan ulottuville.
Muuten kylällä oli rauhallista kuten kuulukin olla virallisesti kesäpäivänseisauksen aikaan.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Toisaalla tunturissa, tilanteen sittemmin normalisoiduttua, kiihkon ja intohimon lauhduttua terveelliseksi punaksi poskille, tekivät tulen, nostivat nokisen mustan kanan sille, sisukset täynnä viereisen lompolon raikasta vettä ja kävivät varttumaan juhlahetkeen kuuluvaa kahvi- ja kakkuseremoniaa. Ihan inimisten lailla.

Ja kun siitä pääsivät, pakkasivat rensselinsä, nousivat ja alkoivat viettää yhteistä elämää niin kuin puolisoiden tuleekin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

Lähetä Tarina ystävällesi!
........
Yksi elämän tärkeimmistä matkoista on mennä toista puolitiehen vastaan!