KESÄKUUN WiiMEiNEN

KESÄKUUN WiiMEiNEN

Kokka karahtaa hopeiseen rantahiekkaan,
unien venho Höyhensaarilta - ajussa unelmien tenho;
taas kerran yksi mystinen matka saatettu loppuun.

Virotan itseni, silmäni terotan,
kodan savuaukosta näkyy sininen taivaankansi - erotan.
Sääri on paljas, talja valahtanut maahan
aamun viileys saanut otteen, pörhistää ihokarvoja,
halaa ihon kanalihalle.

Kultaisen kehrän säde osuu nilkkaan,
kipuaa hyväillen hetkessä säären ääreen,
pörhötys laantuu, kanaliha silottuu ihmisen lihaksi.

Aamu-uninen pottuvarvas hamuaa palipalia - löytää,
pujahtaa ensimmäisenä, hilaten perässään muut.

Puhallus hiillokseen saa tuhkahiutaleet levottomiksi,
mutta kipene, pienenpieni hento vihje lämmöstä
paljastaa itsensä hengityksen wiimassa,
käsi hamuaa tuohen siprua, esittää sen tulen lapselle,
joka punastuu riemusta ja ryntää suinpäin.

Uusi huomen on syntynyt!
Savujuova pujahtaa aukosta maailmalle.

Varpaat osuvat aamukasteiseen odelmaan.
Onnen kiljahdus karkottaa ruokailevan sotkaparin.

Oh-show-tah hoi-ne

MUISTA Ystävääsi runolla!