ISLANTiLAiNEN NEiTO
Tässä taannoin, olisiko tuo ollut tyypillisesti jo ennen Talvisotaa kun Eufrosyne Gilgansdottir astui ensimmäistä kertaa Lapin maaperälle Kittilän Lapissa. Sittemminhän, jälkipuinnin yhteydessä, Lappiin liitettiin sellaisetkin paikkakunnat kuin Rovaniemi, Ranua ja Posio, esimerkiksi. Kai jonkun poliittisen lehmänkaupan sivutuotteena, mutta niitä ei nyt tässä tarinassa lasketa miksikään.
Perä-Pohjolan liittäminen Lappiin tapahtui joskus 1938. Muistaakseni tammikuun 1. päivä, jolloin perustettiin samaan syssyyn myös koko Lapin lääni. Varsinainen päätös lienee tehty jo hieman warhemmin Arkadianmäellä.
No se siitä, tuolla asialla ei ollut mitään tekemistä Eufrosynen tapauksen kanssa ja Talvisotakin alkoi vasta seuraavan vuoden marraskuun lopulla.
Eufrosyne siis laski ketaransa Lapin tantereelle jossakin nykyisen Sodankylän huitteilla, ehkäpä vaikka Vuotsossa, pissiäkseen ehken tahi nälän takia.
Sitä ei tarkkaan tiedetä, koska liikenneyhtiö Pohjolan Sekajunat ei siihen aikaan käyttänyt ja täyttänyt matkustajaluetteloja. Eikä se etenkään arkistoinut niitä CIA:n käskystä vielä tuolloin niin kuin nykyisin joutuu joka asian lipulle ja lapulle kirjaamaan inimisten ja matkustavaisten liikehdinnästä varmuuden vuoksi.
Eikä sitä hommaa tehnyt kilpailijakaan, valtiollinen Posti- ja Lennätinlaitos, oletettavasti.
Neiti Gilgansdottir'n aikomuksena oli tutustua Nattasten maastoon sillä perällä paikallisten mahdollisuuksien mukaan. Hän oli kuullut näistä erikoisista, ikään kuin laattakivistä kasatuista tunturien huipuista eräältä rippikouluaikaiselta tuttavaltaan Övdur Gunnfritthildusdottirilta, joka puolestaan oli kuullut niistä jo lapsena, äitinsä Runo-Eddaa hänelle illalla lukiessaan.
Siksi Eufrosyne oli seuraneitinsä kera tällä vaivalloisella ja työläällä matkalla.
Vuotsossa neiti seuralaisineen asettui asumaan Maggan Nillan kammiin ja niin häntä kiinnosti alkuasukkaiden tavat ja tottumukset, että tahtoipa tämä nuori huima- ja yltiöpää kokeilla muuanna yönä miltä se tuntuu nukkua alkuasukkaan vieressä vällyn alla. Kokeilu tapahtui tietenkin sen ajan kaikkia siveyden normeja noudattaen ja seuralaisneidon valvovan silmänpidon alla.
Kun yöt tuntuivat sujuvan viihtyisästi ja ruokana oli vain yksinkertaista maalaisruokaa: siikaa, tammukkaa ja poroa eri muodoissaan, marjoilla ryyditettynä, aamiaisesta - päivälliseen, ynnä ruokaryyppyinä Lokasta toimitettua kotipolttoista palowiinaa, päätti Eufrosyne palkata samaisen Nillan myös oppaaksi tunturiretkelle.
Sittemmin mukanaan seuraneiti, taakkaporo sekä Nilla, he tutustuivat Nattasten maisemiin ja atmosfäärin sieltä ja täältäkin. Neiti Gilgansdottir otti lukemattomia mustavalkokuvia Zeiss Ikonin Contax kinollaan sekä kirjoitteli ahkerasti päiväkirjamerkintöjä mustaan nahkakantiseen kirjaansa, suu usein mutrussa, alvariinsa Nillaan vilkuillen kun istuivat ehtoota torkkotulilla.
Sillä reissulla sitten kerran tulivat Sompion suunnasta pitkää kallasta kun sattuivat äreän mesikämmenen kera samaan rannioiden risteykseen, vaikka tilaa olisi ollut kullakin siirtyä jängässä vaikka minkä moisen matkan päähän toisistaan. Mutta sattui mikä sattui. Minkä sille osaa kun alkaa sattumaan?
Eufrosyne pyörtyi järkytyksestä, mutta ehti onneksi puuteroimaan nokkansa ennen varsinaista maahan rojahdusta, josta Nilla ja seuraneiti hänet nostivat pounikon päälle elpymään selkäpilleen ja hajusuolaa jostakin keksineenä.
Seuraneiti nohevana kekseliäästi humpsautti kaikki hameet kiiruusti kainaloihinsa, kyykistyi ja alkoi harakoimaan otsoa, kaatioitahan ei siihen aikaan vielä pidetty kovinkaan tarpeellisina, miehet niitä pikemminkin hidasteiksi laskivat, jos oli tähellisestä hommasta hameen alla kyse.
Kouvo katseli hämmästyneenä hetkisen näkymää, sai ikään kuin oiwalluksen, veti pitkään vainua seuraneidin pyllystä ja lähti lompsimaan hopulla nilkkoihin saakka upottavan hetteen yli suoraan koilliseen - vissiin oman akkansa tykö.
Kun väri palasi jälleen Eufrosyynen kalpealle hipiälle, hän kapsahti Nillan kaulaan, itkeä turautti, pyyhki sievän nokkansa peskin kulmaan ja solkkasi islanniksi että nyt pitäisi saada levätä vällyn alla mitä pikimmiten, jotta sydän tasaantuu.
Ja tasaantuihan se aikanaan, sydän - sen verta äänekkäästi että seuraneiti totesi siellä elämyksiä nyt olevan saatavilla hyvinkin runsaasti.
Nattasten katsastus päättyi siihen episodiin, palattiin Vuotsoon ja Maggan Nillan kammissa vietetyn läksiäisyön jälkeen nousivat neiti ja seuraneiti Pohjolan Sekajunat liikenneyhtiön omnibussiin ja matkasivat pois omalle saarelleen.
Kotona Reykjavikissa Neiti Gilgansdottir huomasi sattumalta tiinehtyneensä ja lapsen syntymistä odotellessaan kirjoitti päiväkirjamerkintöihin, valokuviin ja muistelmakuviin sekä tunteisiin perustuen romaanimuotoisen matkakuvauksen: Tuttar i Östra-Lapp. Varmuuden vuoksi ruåtsiksi.
Se sai suuren suosion aikanaan ja on nyt maailman 3. eniten myyty islantilainen kirja maailmassa jos tiedot vähääkään paikkansa pitävät.
Tässä taannoin, olisiko tuo ollut tyypillisesti jo ennen Talvisotaa kun Eufrosyne Gilgansdottir astui ensimmäistä kertaa Lapin maaperälle Kittilän Lapissa. Sittemminhän, jälkipuinnin yhteydessä, Lappiin liitettiin sellaisetkin paikkakunnat kuin Rovaniemi, Ranua ja Posio, esimerkiksi. Kai jonkun poliittisen lehmänkaupan sivutuotteena, mutta niitä ei nyt tässä tarinassa lasketa miksikään.
Perä-Pohjolan liittäminen Lappiin tapahtui joskus 1938. Muistaakseni tammikuun 1. päivä, jolloin perustettiin samaan syssyyn myös koko Lapin lääni. Varsinainen päätös lienee tehty jo hieman warhemmin Arkadianmäellä.
No se siitä, tuolla asialla ei ollut mitään tekemistä Eufrosynen tapauksen kanssa ja Talvisotakin alkoi vasta seuraavan vuoden marraskuun lopulla.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Eufrosyne siis laski ketaransa Lapin tantereelle jossakin nykyisen Sodankylän huitteilla, ehkäpä vaikka Vuotsossa, pissiäkseen ehken tahi nälän takia.
Sitä ei tarkkaan tiedetä, koska liikenneyhtiö Pohjolan Sekajunat ei siihen aikaan käyttänyt ja täyttänyt matkustajaluetteloja. Eikä se etenkään arkistoinut niitä CIA:n käskystä vielä tuolloin niin kuin nykyisin joutuu joka asian lipulle ja lapulle kirjaamaan inimisten ja matkustavaisten liikehdinnästä varmuuden vuoksi.
Eikä sitä hommaa tehnyt kilpailijakaan, valtiollinen Posti- ja Lennätinlaitos, oletettavasti.
Neiti Gilgansdottir'n aikomuksena oli tutustua Nattasten maastoon sillä perällä paikallisten mahdollisuuksien mukaan. Hän oli kuullut näistä erikoisista, ikään kuin laattakivistä kasatuista tunturien huipuista eräältä rippikouluaikaiselta tuttavaltaan Övdur Gunnfritthildusdottirilta, joka puolestaan oli kuullut niistä jo lapsena, äitinsä Runo-Eddaa hänelle illalla lukiessaan.
Siksi Eufrosyne oli seuraneitinsä kera tällä vaivalloisella ja työläällä matkalla.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Vuotsossa neiti seuralaisineen asettui asumaan Maggan Nillan kammiin ja niin häntä kiinnosti alkuasukkaiden tavat ja tottumukset, että tahtoipa tämä nuori huima- ja yltiöpää kokeilla muuanna yönä miltä se tuntuu nukkua alkuasukkaan vieressä vällyn alla. Kokeilu tapahtui tietenkin sen ajan kaikkia siveyden normeja noudattaen ja seuralaisneidon valvovan silmänpidon alla.
Kun yöt tuntuivat sujuvan viihtyisästi ja ruokana oli vain yksinkertaista maalaisruokaa: siikaa, tammukkaa ja poroa eri muodoissaan, marjoilla ryyditettynä, aamiaisesta - päivälliseen, ynnä ruokaryyppyinä Lokasta toimitettua kotipolttoista palowiinaa, päätti Eufrosyne palkata samaisen Nillan myös oppaaksi tunturiretkelle.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Sittemmin mukanaan seuraneiti, taakkaporo sekä Nilla, he tutustuivat Nattasten maisemiin ja atmosfäärin sieltä ja täältäkin. Neiti Gilgansdottir otti lukemattomia mustavalkokuvia Zeiss Ikonin Contax kinollaan sekä kirjoitteli ahkerasti päiväkirjamerkintöjä mustaan nahkakantiseen kirjaansa, suu usein mutrussa, alvariinsa Nillaan vilkuillen kun istuivat ehtoota torkkotulilla.
Sillä reissulla sitten kerran tulivat Sompion suunnasta pitkää kallasta kun sattuivat äreän mesikämmenen kera samaan rannioiden risteykseen, vaikka tilaa olisi ollut kullakin siirtyä jängässä vaikka minkä moisen matkan päähän toisistaan. Mutta sattui mikä sattui. Minkä sille osaa kun alkaa sattumaan?
Eufrosyne pyörtyi järkytyksestä, mutta ehti onneksi puuteroimaan nokkansa ennen varsinaista maahan rojahdusta, josta Nilla ja seuraneiti hänet nostivat pounikon päälle elpymään selkäpilleen ja hajusuolaa jostakin keksineenä.
Seuraneiti nohevana kekseliäästi humpsautti kaikki hameet kiiruusti kainaloihinsa, kyykistyi ja alkoi harakoimaan otsoa, kaatioitahan ei siihen aikaan vielä pidetty kovinkaan tarpeellisina, miehet niitä pikemminkin hidasteiksi laskivat, jos oli tähellisestä hommasta hameen alla kyse.
Kouvo katseli hämmästyneenä hetkisen näkymää, sai ikään kuin oiwalluksen, veti pitkään vainua seuraneidin pyllystä ja lähti lompsimaan hopulla nilkkoihin saakka upottavan hetteen yli suoraan koilliseen - vissiin oman akkansa tykö.
Kun väri palasi jälleen Eufrosyynen kalpealle hipiälle, hän kapsahti Nillan kaulaan, itkeä turautti, pyyhki sievän nokkansa peskin kulmaan ja solkkasi islanniksi että nyt pitäisi saada levätä vällyn alla mitä pikimmiten, jotta sydän tasaantuu.
Ja tasaantuihan se aikanaan, sydän - sen verta äänekkäästi että seuraneiti totesi siellä elämyksiä nyt olevan saatavilla hyvinkin runsaasti.
Nattasten katsastus päättyi siihen episodiin, palattiin Vuotsoon ja Maggan Nillan kammissa vietetyn läksiäisyön jälkeen nousivat neiti ja seuraneiti Pohjolan Sekajunat liikenneyhtiön omnibussiin ja matkasivat pois omalle saarelleen.
Kotona Reykjavikissa Neiti Gilgansdottir huomasi sattumalta tiinehtyneensä ja lapsen syntymistä odotellessaan kirjoitti päiväkirjamerkintöihin, valokuviin ja muistelmakuviin sekä tunteisiin perustuen romaanimuotoisen matkakuvauksen: Tuttar i Östra-Lapp. Varmuuden vuoksi ruåtsiksi.
Se sai suuren suosion aikanaan ja on nyt maailman 3. eniten myyty islantilainen kirja maailmassa jos tiedot vähääkään paikkansa pitävät.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
No mukavannäköisiä laattakiviä (sopisivat meidän lammen rannalle), vaan onko niillä nyt tuollainen voima. Että kaikki tulisivat ja heittaytyisivät tiineiksi . . .
VastaaPoistaOn kyllä toden tuntuinen juttu, hukkaseni.
Utu Kalle:
VastaaPoistaKyllä niillä on - etenkin jos sen päällä heittäytyy Satumaahan, kuulemma, ilman kaatioita, niin kertovat sen kokeneet.
Ajattelimme jossakin vaiheessa käydä itsekkin kokeilemassa.