NiHKEETÄ HELTEELLÄ
Kyllä-kyllä-kyllä politikan teko osaa olla sitten vaikeaa. Vielä Walpurilta ei olisi voinut kukaan kuvitellakkaan, että kalliita arvovaasseja nakellaan seinään tuhannen pillun päreiksi ja sitten kiiruhdetaan kertomaan kirkkain otsin julkisuuteen, etukäteen, pyytämättä, sen hajonneen tiskatessa. Että oli särö siinä niin - ja Fairyn vika... kun koko tämän inimisen elämässä vaikuttaa olevan aivan mahdottoman suuri särö juuri nyt.
Voikohan muuten em. päreistä rakentaa pärekaton?
Kaikista muista inimisistä jotka käyttäytyvät samalla kurin omasta tyhmyydestä johtuvassa ahdingossa voitaisiin käyttää sanaa valehtelija - mutta politikosta ei. Pateettinen valehtelijakin on vain politikka, ei muuta. Se hyväksytään. Se kuuluu asiaan. Maan tapa.
Wirkkala-vainaaseen pitäisi kai saada nettiyhteys Styx-virran kesämökille, jotta voitaisiin tiedustella kohteliaasti arveluja siitä pitääkö väite säröstä lainkaan paikkaansa.
Todisteita kun tiskaamisesta ei ole ja tämä wiime aikoina kovin epäluotettavaksi käynyt otus ei enää muuten vakuuta.
Mutta eipähän killu täällä konstilla ainakaan tämä arvovaassi käräjätuomarin hypysissä, leivättömänpöydän ääressä, jos niikseen menee - joskus kun tulevaisuudessa ehkä korruptiosyytteitä heitellään toistensa niskaan.
Sehän on selvää että vika on jossain muussa kuin itsessä. Vaikka vaassissa. Niinhän se on aina.
Kyllä maljakko olisi kannattanut sentään säästää. Olisi tuo ryökäle haudannut sen vaikka hiekkamaahan talteen. Kenties arkeologit olisivat sen löytäneet muutaman vuosituhannen päästä ja kiikuttaneet museoon esille muinaisen inimisen omenamehujuomalasina.
Ja maljakosta muutenkin:
Kun nuori susi muinoin palasi pariviikkoisilta "kauppamatkoiltaan" silloisen vaimon lämmin, odottava syli mielessään ja kukkapuska hantuukissa. Ja vaimo ovella myrtyneellä kurkkunaamionaamalla, papillon-rullat huivin alla toteaa apaattisena:
"Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että tässä pitää olla kaksi (2) viikkoa jalat harallaan alasti sängyllä?"
Ja johon susi itse vastaa henkilökohtaisesti:
"Eikö meillä rakas kullanmuru vaassia ole? Ja heitä hyvä iniminen tuo kaulin jo pois kädestä. En minä halua piirakoita näin aikaisin aamunkoissa."
Tämän hellyyttävän keskustelun tuloksena vaassi löytyi ja kaikki elämä sujui niin kuin sen pitääkin sujua. Rauhallisessa rinnakkaiselossa täysin. Vain elämisen sietämätön keveys joskus mielessä pyörien.
Pakina jää lyhyeksi ja draamaa sivuavaksi, mutta yleensä useimmat inimiset pitävät dramasta, monet vain eivät halua osallistua itse siihen omalla panoksellaan. Sitä paitsi tiedän parempaakin tekemistä kuin kirjoitella pehmeitä aamunkoissa keskellä hehkeintä kesäaamua.
Tämä on nyt tässä!
Kyllä-kyllä-kyllä politikan teko osaa olla sitten vaikeaa. Vielä Walpurilta ei olisi voinut kukaan kuvitellakkaan, että kalliita arvovaasseja nakellaan seinään tuhannen pillun päreiksi ja sitten kiiruhdetaan kertomaan kirkkain otsin julkisuuteen, etukäteen, pyytämättä, sen hajonneen tiskatessa. Että oli särö siinä niin - ja Fairyn vika... kun koko tämän inimisen elämässä vaikuttaa olevan aivan mahdottoman suuri särö juuri nyt.
Voikohan muuten em. päreistä rakentaa pärekaton?
Kaikista muista inimisistä jotka käyttäytyvät samalla kurin omasta tyhmyydestä johtuvassa ahdingossa voitaisiin käyttää sanaa valehtelija - mutta politikosta ei. Pateettinen valehtelijakin on vain politikka, ei muuta. Se hyväksytään. Se kuuluu asiaan. Maan tapa.
Wirkkala-vainaaseen pitäisi kai saada nettiyhteys Styx-virran kesämökille, jotta voitaisiin tiedustella kohteliaasti arveluja siitä pitääkö väite säröstä lainkaan paikkaansa.
Todisteita kun tiskaamisesta ei ole ja tämä wiime aikoina kovin epäluotettavaksi käynyt otus ei enää muuten vakuuta.
Mutta eipähän killu täällä konstilla ainakaan tämä arvovaassi käräjätuomarin hypysissä, leivättömänpöydän ääressä, jos niikseen menee - joskus kun tulevaisuudessa ehkä korruptiosyytteitä heitellään toistensa niskaan.
Sehän on selvää että vika on jossain muussa kuin itsessä. Vaikka vaassissa. Niinhän se on aina.
Kyllä maljakko olisi kannattanut sentään säästää. Olisi tuo ryökäle haudannut sen vaikka hiekkamaahan talteen. Kenties arkeologit olisivat sen löytäneet muutaman vuosituhannen päästä ja kiikuttaneet museoon esille muinaisen inimisen omenamehujuomalasina.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ja maljakosta muutenkin:
Kun nuori susi muinoin palasi pariviikkoisilta "kauppamatkoiltaan" silloisen vaimon lämmin, odottava syli mielessään ja kukkapuska hantuukissa. Ja vaimo ovella myrtyneellä kurkkunaamionaamalla, papillon-rullat huivin alla toteaa apaattisena:
"Tarkoittaako tämä nyt sitten sitä, että tässä pitää olla kaksi (2) viikkoa jalat harallaan alasti sängyllä?"
Ja johon susi itse vastaa henkilökohtaisesti:
"Eikö meillä rakas kullanmuru vaassia ole? Ja heitä hyvä iniminen tuo kaulin jo pois kädestä. En minä halua piirakoita näin aikaisin aamunkoissa."
Tämän hellyyttävän keskustelun tuloksena vaassi löytyi ja kaikki elämä sujui niin kuin sen pitääkin sujua. Rauhallisessa rinnakkaiselossa täysin. Vain elämisen sietämätön keveys joskus mielessä pyörien.
Pakina jää lyhyeksi ja draamaa sivuavaksi, mutta yleensä useimmat inimiset pitävät dramasta, monet vain eivät halua osallistua itse siihen omalla panoksellaan. Sitä paitsi tiedän parempaakin tekemistä kuin kirjoitella pehmeitä aamunkoissa keskellä hehkeintä kesäaamua.
Tämä on nyt tässä!
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Mikä se semmoinen "tuhannen pillun päre" on ja miten sitä käytetään?
VastaaPoistaLöysin jo vastauksen! Nyt minäkin tiedän mistä siinä on kyse!
VastaaPoistahttp://4qu4r1u5.blogspot.com/2006/03/tuhannen-pillun-preet.html
Tietämättömälle:
VastaaPoistaSe on semmonen "vituke". Laitetaan saunassa jalkain väliin. Suojaksi sukuelimille. Vastaa nykyajan laudeliinaa. Käyttö nuupahti 1800-luvulla.
Tietämättömälle:
Hieno juttu. Blogeista voi aina oppia jotakin uutta.