torstai 15. tammikuuta 2009

SUOMUT KiiLTELEVÄT SULiSSA


SUOMUT KiiLTELEVÄT SULiSSA

Sinisen musta humiseva yö paukkuu ja ulwoo,
piirtää railoja valittavaan kanteen.
Neljäsosa kuusta on maalattu harmaalla pilvellä.
Puiden ruodot piirtyvät hankeen.
Suomut kiiltelevät sulissa.

Ihmiset ovat liian lähellä.
Tuossa yksi, mutta wastarannalla,
kiiskien luona kylässä. Alati.
Mikä lie?

En hirviä lähteä jään yli veden syliin,
joudun pian jos pamahtaa.
Lamaannun ja alla aukeavan railon musta kita
pyytää kylään, ilman uima-asua,
moottorikelkalle haisevassa haalarissa. Sekä hielle.
Potkin töyräällä kivisiä kokkareita.

Ei tarvitse siellä huutaa, autan jos pystyn!
En nää teitä pimeässä! Sytyttäkää kuu täyteen!

Nakkaan valokaapelin yli jään turvakseni.
Nyt näkee.
Varmuuden vuoksi en laita sitä kiinni,
on vain yksi elämän lanka ja haluan viedä sen mukanani.

Tulen tuota lumista polkua pitkin.
Siinä on yhteys joka on auki aina.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

10 kommenttia:

  1. Uudistumisen aikaa... Sinullakin uusi ulkoasu blogissa ja erilaista,mielenkiintoista runoakin!

    VastaaPoista
  2. Cranelle:
    Uusi vuosi - uudet tavat. Vuodatuksen "parantamisella" on kyllä osuutensa asiassa. Runot tulevat sellaisina kuin sormista juoksevat näppikselle. Onko ne kaikuja alitajunnasta, sitä en tiedä.
    Enkä hevillä usko muidenkaan tietävän.

    VastaaPoista
  3. Lumessa polku näkyy, valaisee ja vie perille.

    Väkevä luonnonläheinen teksti.

    VastaaPoista
  4. Arleenalle:
    Jotenkin nyt tällä tolalla tuntuu, että jostakin Nalle-karkin ja Fisherman's Frend'n sekoituksesta saa seoksen taottua. Ja sitten walmistumisen jälkeen ottaa vielä päälle Tummaa KERMAsuklaata. Puoli- tai neljännespalan. Tuntuu että se on juhlallinen toimitus. Joka kerta. Meidän blogissa.

    VastaaPoista
  5. Tuo viimeinen säe on kaikista kaunein (:

    VastaaPoista
  6. Piatalle:
    Kiitos, meillä on omat omituisuutemme. Minä arvelen että se on vain hyväksi.

    VastaaPoista
  7. Tykkäsin! Maalaat runosi alussa hienon maiseman ja saavut lopussa tärkeälle polulle.

    VastaaPoista
  8. Ilona Tammelle:
    Minä kiitän ja olen iloinen kun näet niin hyvin sanoihin piirretyn taulun.

    VastaaPoista
  9. Joskus "taulussa" voi olla liikaakin "tavaraa". Tässä runossa ihastuin kahteen viimevirkkeeseen,
    ne riittävät minulle:

    "Tulen tuota lumista polkua pitkin.
    Siinä on yhteys joka on auki."

    Kaunista - filosofista.

    Terv. Terhi S.

    VastaaPoista
  10. Terhi S:lle:
    Kappas vaan, osauduit. Sepä hyvä. Oikein hyvä.
    Toiset tyytyvät vähempään kuin toiset ja silti
    jokaiselle on ripaus.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi