HUNAJAMEREN SOKERiSELLA RANNALLA

HUNAJAMEREN SOKERiSELLA RANNALLA

Kiivaina vyöryvät hehkuvat, punaiset aallot,
alla sinällään tyvenen pinnan.

Rinnan sen kera, samassa somassa hengessä
uinuvat salaiset aatokset, paatokset, saatokset.
Koko olon, elon ja ilon ihanan ankara sekamelska,
kuin tulvivan kosken kuohut ja akanvirrat.

Ikuisesti samalla tutulla paikalla,
samassa päässä, joka säässä.

Väliin laimentuen vaimeaksi
tahi uhkuen purskuvaan kiihkoon,
ajast'aikaa, levollisesti maininkien tavoin,
mutta herkeämättä, alinomaan. Alati.
Noh - ehkä talvella joskus hieman jäässä.

Odotuksen kalvavan hinnan,
sen maksavat sielusta tihkuvat tunteiden tuoksut,
ajatusten vallattomat juoksut.
haaveista muistoihin ja takaisin.

Unessa - pitkin pielusta.
Sinisessä hämärässä punaisen taivaan alla,
hunajameren sokerisella rannalla.
Uumenista kohoava wäkevä hehkuva vuo polttaa
ikuisen merkin ylitse tulvivaan tulivuoreen.
Henki yhtyy henkeen, sulautuu yhdeksi yhdeksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne