sunnuntai 11. tammikuuta 2009

HORiSONTiN TAKANA


HORiSONTiN TAKANA

Tuuli kuuli kun liikuin heiluvien metsien oksissa,
hämärissä kiikuin.

Joku muuan muuksi luuli, toinen puuksi,
kolmas kuuksi - moinen poloinen.
Henki.
Yön ja hämärän renki.
Etsien kiihkeästi.

Loukkoa,
suruisten ihmisen joukkoa,
varjojen huomista tummaa summaa,
kummaa,
jonka sielunsa murheista räytyy,
harmeista täytyy.

On päivä wiimeinen kaamoksen,
siintona kaitana sinisen kajon,
kaukaisen taivaan laitana
ja huomen valon ensi.

Juhla palon uuden,
tulevaisuuden.
Sen rinnassa - ihon pinnassa koen,
vuolaana ryntäävän joen.
Ja kaikille hoen:
On kuumotus polttava elämään. Kytö ja hinku.


Oh-show-tah hoi-ne-ne

6 kommenttia:

  1. Talviuniherääminen....

    Hevoinen

    VastaaPoista
  2. Hevoiselle:
    Kyllähän se tunne on kuin horteesta heräisi, kun valo
    lisääntyy vaikka sen vähyyteen tavallaan on
    asennoitunut ja tottunutkin.

    VastaaPoista
  3. Menninkäisen seurana on Päivänsäde, vai onko? Mikäs on kuumottaissa, hinkuissa. Kevään ensi mouruja odotellessa.

    VastaaPoista
  4. Miinalle:
    No kylläpä sitä nyt Miina!
    Kuumat potut kuumottaa ja hingusta vastaa poronkäristys.
    No mouruja kai on ollut siitä lähtien kun sain ekat Jamekset.
    Eivät näy pahkeiset kuluvan lainkaan puhki.

    VastaaPoista
  5. Nice!

    Ja tää uus pohjakin on miellyttävä

    VastaaPoista
  6. peeÄR - miehelle:
    Tänkis vaan sinne Manselle, mutta ota ihmees pipapoies rotwallir reunalta!
    No sattui löytymään hieman leveempi pohja niin voi suurentaa tuota fonttia. Kummasti helpottaa luentaa.

    VastaaPoista

Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia  
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi