PELKKÄ SUSi

PELKKÄ SUSi

Kuu hyytyneen jänkämeren yllä.
Kaksi ystävättärien hyvää tytärtä kävelyllä.
Matkalla Ultima Thuleen.
Toinen, kevytkenkäinen heilakka hyppelee,
mutta toinen impi pitää jalat maassa vissisti.

Pysähtyvät kyselemään toisiltaan jotain,
ihan samantekevää - sitten äkisti.
Huulipuna että -kiilto kädessä, seisaaltaan peilaavat.

Kummallakaan ei ole kiirettä,
joten odottelevat sitä sateenvarjon alla tulevaksi.
Leppoisasti juttelevat niitä, sekä toisinaan näitä,
pehmeällä kovalla äänellä.
Kaikessa rauhassa kelopuun oksalla istuen
ja jalkojaan heilutellen.

Huitukan sukkahoususta karkaa silmä pakoon.
Ei kestä pälätystä. Hermoraunio.
Lakkapään päällä kaarteleva korppi nappaa sen.

Huitoessaan räkkää toinen äkkää tunturissa,
suuren kiven päällä,
verkkaisesti lojuvan ja sileäkarvaisen poron taljan
jonka alla makaa pelkkä susi.

Tyttöset nousevat ylös puusta
ja lähtevät astelemaan syrjään,
suoraan kohti kiven alla lojuvaa miestä,
muutaman parinsadan metrin päässä tiestä.

Ennätettyään viimein paikalle huomaavat,
että mies on muuttunut takaisin sudeksi.

Oh-show-tah hoi-ne-ne