iKÄWÄ iNiMiNEN
Olen ikäwä iniminen. Älä lue. Kirjoitan ikäwistä asioista. Pysähdy tähän. Niin kuin tänäänkin. Vaihda jo blogia. Minun on pakko koska huomasin erään ikäwän asian kongretisoituvan silmieni alla. Kirosin mielessäni ja sitten ääneen sillä kuulijakuntani oli sillä kertaa sikälikkin tuttua, että sen suhteen kärsi karauttaa kyllä kaikki alakerran osat ja osansa sai myös erinäisten henkisten kulttuuripiirien edustamat jumal-persoonat ja muutkin siivekkäät.
Ihan vain warmuuden vuoksi manasin myös kaikki politikat (Denrocopos locos) maanrakoon, suorastaan silkkaa ilkeyttäni.
Alä siis lue tästä eteen päin. En aio kirjoitaa kovinkaan imarrellen inimisen wiisaudesta. Pikemminkin päinvastoin ja pahasti. Suorastaan siis ikäwästi. Tämä on viimeinen W.A.R.O.I.T.U.S!
Tässä päivänä muuanna, taannoin, ei kovinkaan kauaa aikaa sitten, olin "Pärnäsen korjaamolla" eheyttämässä huonoon kuntoon päässeitä Vulvåni jarruletkuja, jotka katsastusukuli oli pyytänyt vaihtamaan jakson aikana tai mitä pikimmiten, sikäli mikäli mahdollista.
Samalla värkättiin muutakin pientä alakerraston vikaa kuntoon.
Hinuri toi siinä hoidon kestäessä korjaamon rantteelle tilaihmeauton, Chrysler Voyager'n. Muistan hämärästi kuinka Tuulilasi kertoi muinoin, oletettavasti maksua vastaan, että Chrysler Voyager oli markkinoille tullessaan v. 1983 käänteentekevä auto sekä Chryslerille että koko autoteollisuudelle.
Kyllä-kyllä. Paremmin ei voisi kukaan sanoa. Tuo aika oli todella käänteentekevä koko autoteollisuudelle. 80-luvulla alettiin kääriä autoja sellaisiksi paketeiksi että rikkoutuneita tai loppuunkuluneita osia ja kappaleita yhä harvemmin ja harvemmin sai yksittäin. Tai jos saikin, niin SIKA-hintaan.
Nyt hui ja haikailen menneitä aikoja. Ja ihania SIKA-hintoja jotka ovat muuttuneet SIKA-SIKA-TÖRKYSSIKA-hinnoiksi.
Kaipa se olikin amerikkalaisen myyntiponnistelun voimannäyttö, saattaa inimiset riippuvaiseksi, ns. merkkiuskovaisiksi. Veikkaan, en siis tiedä, että tuollaiseen järjestelmään siirryttiin pikemminkin inimisen käyttäytymiseen liittyvien psykologisten tutkimustulosten perusteella enemmän kuin minkään muun tähdellisen. Enkä syytä erikseen amerikkalaisia, muut tahot seurasivat kernaasti tukka hulmuten perässä ja markkinointiin satsattiin aivan käsittämättömiä summia. (Paskan ostamiseen paketissa)
Huhuh, tästä nyt riittäisi vaikka kymmenen pakinaan. Mutta kukapa viitsisi lukea joten olkoon. Palaan takaisin "Pärnäsen korjaamolle".
Niin, ukko harppoi sisään ja kertoi em. tilaihmeen ongelmat: Oli pysähtynyt parinkymmenen pakkasessa liikenneympyrään. Ilman yhdenkään merkkivalon tai tietokoneen ilmoittamatta. Lupaa kysymättä. Eipä siinä muuta konstia kuin tilata hinuri paikalle ja tilaihme hoitoon.
Kun minun tolani alkoi olla jo voiton puolella, niin aikaa jäi seurata mitä Voyagerille tapahtuu. Apuakulla se siirrettiin pukille. Siis sähkövika? Nuorempi "Pärnänen" sorhasi virtamittarin piikeillä tiettyihin paikkoihin ja päätteli että laturi on "sökö". Päästi laturin verstan pöydälle, avasi, kipitti katsomaan Voyagerin mittarinlukemaa ja vislasi kauniisti Aram Hatsaturjanin Gajaneh-baletin Sable dancea. Oikein kauniisti.
"70 000 mittarissa ja kollektori kulunut loppuun!"
Otti kännikän ja alkoi kyselemään uutta rojua tilaan. No totta Mooses, kyllä lähtee, kyllähän noin tuoreeseen tilaihmeeseen. Löytyy siis laturi, pakettina, hinta halvimmillaan €700.
Minähän jo varoitin!
Tuollaisen tai tuon kaltaisen auton hankkija. Kysymykseen voi tulla vain loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen iniminen. Sellainen joka asettaa kaikki muut hömppäkriteerit tärkeämmälle sijalle kuin oman järjenkäytön. Vain kuluttamiseen onnistuneesti manipuloitu otus, hyväuskoinen hölmö voi olla kyseenalaistamatta moista vedätystä. (kusetusta)
Ai miksi?
Kerron vain lyhyen karun esimerkin ilman huumoria tai kytköksiä:
Tuo Voyagerin karkea laskelma - siis laturi €700 + työ ja hinaus ym. ym. (elinikä n. 70 000km), verrattuna meikäläisen wanhaan resuun - uusi laturi maksaa €50-90, tarkoittaa kymmenkertaista määrää kilometrejä tuon Voyagerin yhden laturin hinnalla.
Ja mikä harmituksen (W*tutuksen määrä) jää pois, käytettäväksi johonkin tärkeämpään. Tässä kaikki. Jokainen ymmärtää tuon yllä kuvatun asian todellisuuden. Niin että missä on JÄRKI?
Ei-ei, älä käsitä väärin jos luit tänne saakka, en kiroa hintaa, se on aina "oikea" jos kerran tavara ei jää hyllyyn. Moitin vain inimisen järkeä ja harkintaa, ennalta-arviointia. Se ei maksa mitään, se on tuottavaa ja säästää koko inimiskuntaa joutavalta romulta. Se on asian substanssi.
Mutta järjenkäytöstä on kai tyhjä kirjoittaa yhäkin, tässä jo lamaan kuolemansyöksyssä kaatuville inimiselle. Paniikeissaan.
Kolmisen kuukautta sitten media tulvi ylenpalttisia vakuutteluja siitä että Suomi selviää tästä kurimuksesta kuin jumalan valittu kansa kuunaan. Silkalla hipaisulla. Nyt jo on osoittautunut että vallanpitäjät puhuivat paskaa.
Ostakaa uusi auto. Kuluttakaa, kuluttakaa! Siinä on pelastusköysi! TARTTUKAA!
Ei sille mahda jumalatkaan mitään.
Me emme vaan pelaa samaa peliä.
Obladii obladaa.
Olen ikäwä iniminen. Älä lue. Kirjoitan ikäwistä asioista. Pysähdy tähän. Niin kuin tänäänkin. Vaihda jo blogia. Minun on pakko koska huomasin erään ikäwän asian kongretisoituvan silmieni alla. Kirosin mielessäni ja sitten ääneen sillä kuulijakuntani oli sillä kertaa sikälikkin tuttua, että sen suhteen kärsi karauttaa kyllä kaikki alakerran osat ja osansa sai myös erinäisten henkisten kulttuuripiirien edustamat jumal-persoonat ja muutkin siivekkäät.
Ihan vain warmuuden vuoksi manasin myös kaikki politikat (Denrocopos locos) maanrakoon, suorastaan silkkaa ilkeyttäni.
Alä siis lue tästä eteen päin. En aio kirjoitaa kovinkaan imarrellen inimisen wiisaudesta. Pikemminkin päinvastoin ja pahasti. Suorastaan siis ikäwästi. Tämä on viimeinen W.A.R.O.I.T.U.S!
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Tässä päivänä muuanna, taannoin, ei kovinkaan kauaa aikaa sitten, olin "Pärnäsen korjaamolla" eheyttämässä huonoon kuntoon päässeitä Vulvåni jarruletkuja, jotka katsastusukuli oli pyytänyt vaihtamaan jakson aikana tai mitä pikimmiten, sikäli mikäli mahdollista.
Samalla värkättiin muutakin pientä alakerraston vikaa kuntoon.
Hinuri toi siinä hoidon kestäessä korjaamon rantteelle tilaihmeauton, Chrysler Voyager'n. Muistan hämärästi kuinka Tuulilasi kertoi muinoin, oletettavasti maksua vastaan, että Chrysler Voyager oli markkinoille tullessaan v. 1983 käänteentekevä auto sekä Chryslerille että koko autoteollisuudelle.
Kyllä-kyllä. Paremmin ei voisi kukaan sanoa. Tuo aika oli todella käänteentekevä koko autoteollisuudelle. 80-luvulla alettiin kääriä autoja sellaisiksi paketeiksi että rikkoutuneita tai loppuunkuluneita osia ja kappaleita yhä harvemmin ja harvemmin sai yksittäin. Tai jos saikin, niin SIKA-hintaan.
Nyt hui ja haikailen menneitä aikoja. Ja ihania SIKA-hintoja jotka ovat muuttuneet SIKA-SIKA-TÖRKYSSIKA-hinnoiksi.
Kaipa se olikin amerikkalaisen myyntiponnistelun voimannäyttö, saattaa inimiset riippuvaiseksi, ns. merkkiuskovaisiksi. Veikkaan, en siis tiedä, että tuollaiseen järjestelmään siirryttiin pikemminkin inimisen käyttäytymiseen liittyvien psykologisten tutkimustulosten perusteella enemmän kuin minkään muun tähdellisen. Enkä syytä erikseen amerikkalaisia, muut tahot seurasivat kernaasti tukka hulmuten perässä ja markkinointiin satsattiin aivan käsittämättömiä summia. (Paskan ostamiseen paketissa)
Huhuh, tästä nyt riittäisi vaikka kymmenen pakinaan. Mutta kukapa viitsisi lukea joten olkoon. Palaan takaisin "Pärnäsen korjaamolle".
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Niin, ukko harppoi sisään ja kertoi em. tilaihmeen ongelmat: Oli pysähtynyt parinkymmenen pakkasessa liikenneympyrään. Ilman yhdenkään merkkivalon tai tietokoneen ilmoittamatta. Lupaa kysymättä. Eipä siinä muuta konstia kuin tilata hinuri paikalle ja tilaihme hoitoon.
Kun minun tolani alkoi olla jo voiton puolella, niin aikaa jäi seurata mitä Voyagerille tapahtuu. Apuakulla se siirrettiin pukille. Siis sähkövika? Nuorempi "Pärnänen" sorhasi virtamittarin piikeillä tiettyihin paikkoihin ja päätteli että laturi on "sökö". Päästi laturin verstan pöydälle, avasi, kipitti katsomaan Voyagerin mittarinlukemaa ja vislasi kauniisti Aram Hatsaturjanin Gajaneh-baletin Sable dancea. Oikein kauniisti.
"70 000 mittarissa ja kollektori kulunut loppuun!"
Otti kännikän ja alkoi kyselemään uutta rojua tilaan. No totta Mooses, kyllä lähtee, kyllähän noin tuoreeseen tilaihmeeseen. Löytyy siis laturi, pakettina, hinta halvimmillaan €700.
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Minähän jo varoitin!
Tuollaisen tai tuon kaltaisen auton hankkija. Kysymykseen voi tulla vain loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen iniminen. Sellainen joka asettaa kaikki muut hömppäkriteerit tärkeämmälle sijalle kuin oman järjenkäytön. Vain kuluttamiseen onnistuneesti manipuloitu otus, hyväuskoinen hölmö voi olla kyseenalaistamatta moista vedätystä. (kusetusta)
Ai miksi?
Kerron vain lyhyen karun esimerkin ilman huumoria tai kytköksiä:
Tuo Voyagerin karkea laskelma - siis laturi €700 + työ ja hinaus ym. ym. (elinikä n. 70 000km), verrattuna meikäläisen wanhaan resuun - uusi laturi maksaa €50-90, tarkoittaa kymmenkertaista määrää kilometrejä tuon Voyagerin yhden laturin hinnalla.
Ja mikä harmituksen (W*tutuksen määrä) jää pois, käytettäväksi johonkin tärkeämpään. Tässä kaikki. Jokainen ymmärtää tuon yllä kuvatun asian todellisuuden. Niin että missä on JÄRKI?
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ei-ei, älä käsitä väärin jos luit tänne saakka, en kiroa hintaa, se on aina "oikea" jos kerran tavara ei jää hyllyyn. Moitin vain inimisen järkeä ja harkintaa, ennalta-arviointia. Se ei maksa mitään, se on tuottavaa ja säästää koko inimiskuntaa joutavalta romulta. Se on asian substanssi.
Mutta järjenkäytöstä on kai tyhjä kirjoittaa yhäkin, tässä jo lamaan kuolemansyöksyssä kaatuville inimiselle. Paniikeissaan.
Kolmisen kuukautta sitten media tulvi ylenpalttisia vakuutteluja siitä että Suomi selviää tästä kurimuksesta kuin jumalan valittu kansa kuunaan. Silkalla hipaisulla. Nyt jo on osoittautunut että vallanpitäjät puhuivat paskaa.
Ostakaa uusi auto. Kuluttakaa, kuluttakaa! Siinä on pelastusköysi! TARTTUKAA!
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
Ei sille mahda jumalatkaan mitään.
Me emme vaan pelaa samaa peliä.
Obladii obladaa.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~
ITELLA SCRIPTUM.
Jos joku ei enää satu muistamaan mikä on paniikki, niin kerronpa että se tarkoittaa vain sitä, että RUKSI (X) puuttuu.
Kun naapurin Sirpa ryntäili jälkipuperteetissaan, kalenteri hyppysissään pitkin pirtin laitoja ja kiskoi hiuksiaan sekä huusi että: "PANIIKKI-PANIIKKI! NYT ON PANIKKKI!" niin me tyhmät vunukat kysytiin siltä, että mikä on, Sirpa hyvä, paniikki? Mutta se vaan selasi kalenteriaan ja toisteli: "RUKSI PUUTTUU, RUKSI PUUTTUU!"
Jos joku ei enää satu muistamaan mikä on paniikki, niin kerronpa että se tarkoittaa vain sitä, että RUKSI (X) puuttuu.
Kun naapurin Sirpa ryntäili jälkipuperteetissaan, kalenteri hyppysissään pitkin pirtin laitoja ja kiskoi hiuksiaan sekä huusi että: "PANIIKKI-PANIIKKI! NYT ON PANIKKKI!" niin me tyhmät vunukat kysytiin siltä, että mikä on, Sirpa hyvä, paniikki? Mutta se vaan selasi kalenteriaan ja toisteli: "RUKSI PUUTTUU, RUKSI PUUTTUU!"
Miksi se minkä sitä oppii vanhemmaksi tultua ei siirry suoraan geneettiseen perimään? Päästäisiin eteenpäin..... Tyhmyys, kierrätystavaraa, mainos/kauppamiesten elinehto, joka johtaa juurensa minun mielestä suurimpaan kuolemansyntiin eli laiskuuteen. Kun on kerran harteilla tunnetun maiilmankaikkeuden paras kone mikä on tarkoitettu ajatteluun niin miksi helvetissä sitä ei siihenn käytetä, vaan täytetään se kaikenmaailman saippuaopperaturhuudella. Minäkin, ajoittain......
VastaaPoistaHevoinen
Hevoiselle:
VastaaPoistaSiirtyy, mutta hitaasti. Kun on kymmenen sukupolvea saanut kynsilleen niin yhdestoista saattaa jo alkaa äimistelemään, että pitäisikkö ensin katsoa ettei tarvitse katua.
Sattuipa sopivasti. Alla ote radio Novan aamu-uutisista.
VastaaPoista"Automaailmassa merkkiuskollisimipia ovat Kian ja Toyotan omistajat. Kaikkein vähiten merkkiuskollisia ovat Chryslereiden omistajat."
Nyt selvisi siihen syykin.
Olipa taas mieleenpainuvaa luettavaa ja kyllä se ruksin puuttuminen varmasti oli ihan aiheellinen paniikin aiheuttaja eläväisen nuoren neidon maailmassa.
Kai sen oman koslasi alapää on taas kunnossa ja toimii ainakin yhdet sadattuhannet kilometrit lisää?
Joo, määkin oon saanu kuulla, et "mikset osta uutta autoo?" nyt jo monet vuodet, kun ajelen sen pakkoajon (töihin, kun joudun) kolffilla vuodelta 1992.
VastaaPoistaMuuten aikas jännää; just viime keväänä vaihdettiin kolffiini jarruletkut..., ja "muutakin pientä alakerraston vikaa".
Tarolinolle:
VastaaPoista* Se on kumma juttu tuo pettymys kaupanteossa. Inimiset on tosi huonoja valittamaan jos eivät satu kuulumaan siihen viheliäiseen 5%. Tuota varten myyjät koulutetaan, muuta lammaslaumaa varten ei tarvita muuta kun rahan vastaanottaja.
On tutkittu että kaupassaan pettynyt mies ei kerro edes vaimolleen useimmassa tapauksissa, nielee vaan hiljaa kusetuksen ja ehkä kiertää jonkun aikaa kauppaa, kunnes tavaranhimo taas yllättää.
* Ruksit on tärkeitä olla paikoillaan.
* Alapää alkaa olla taas kunnossa, suorinpiirtein ja toimii muutaman vuoden kilometrit lisää. Jos toimii.
Bubulle:
Mulla on tärkeintä siirtyminen, ei se miten kalliilla autolla. Eihän uuden auton hankkimisessa ole mitään järkeä. Alkaa elättämään omasta pussista jumalatonta siipiveikkojen laumaa jotka kuppaavat jokaisesta ripsauksesta sata €uroa halvimmillaan.