Ei LYKKYÄ - Ei TYKKYÄ
Puuskutan, puhallan uhalla, uhmaan
kuin pikku poika tehtyään tuhmaa.
Löysään kaulusta, muistelen sanoja laulusta.
Nostan hattua otsalle, avaan lyyssiä,
vanttuut roikkuvat kalvosimista pauloilla.
Oikeaoppisesti.
Hikinoro valuu hikinauhan alta silmäkulman yli,
nokanvartta pitkin leuankärkeen - löysää irti
ja posahtaa jalkojeni väliin lumeen.
Hyräilen pätkän Orso Maria Guerrinin
La Mia Grande Avventuraa vapaasti mukaellen
kun kukaan ei ole kuulemassa.
Kuulostelen:
Ei desperadoja. Ei susien ulwontaa. Ei tuulen,
myskytuulesta nyt edes puhumattakaan.
Ihan vain tuiki tavallinen suomalainen talvi.
Mitättömät kymmenkunta astetta pakkasta.
Lunta vaivoin sukukalleuksiin, hieman kyyristyä pitää.
Ei vilu, ei nälkä, ei mitään hätää
Hieman ottaa voimille ensimmäinen kerta.
Ahneella on paskanen loppu.
Olisi pitänyt harkita ensin ja lähteä sitten.
Myöhäistä nyt, ei yhtään tykkyä tässä kurussa.
Ainoa lohtu että lumikengillä tamppaamani ura
on hieman helpompi palata.
Jatkan Lumikenttien kutsua, nyt suomeksi.
Puuskutan, puhallan uhalla, uhmaan
kuin pikku poika tehtyään tuhmaa.
Löysään kaulusta, muistelen sanoja laulusta.
Nostan hattua otsalle, avaan lyyssiä,
vanttuut roikkuvat kalvosimista pauloilla.
Oikeaoppisesti.
Hikinoro valuu hikinauhan alta silmäkulman yli,
nokanvartta pitkin leuankärkeen - löysää irti
ja posahtaa jalkojeni väliin lumeen.
Hyräilen pätkän Orso Maria Guerrinin
La Mia Grande Avventuraa vapaasti mukaellen
kun kukaan ei ole kuulemassa.
Kuulostelen:
Ei desperadoja. Ei susien ulwontaa. Ei tuulen,
myskytuulesta nyt edes puhumattakaan.
Ihan vain tuiki tavallinen suomalainen talvi.
Mitättömät kymmenkunta astetta pakkasta.
Lunta vaivoin sukukalleuksiin, hieman kyyristyä pitää.
Ei vilu, ei nälkä, ei mitään hätää
Hieman ottaa voimille ensimmäinen kerta.
Ahneella on paskanen loppu.
Olisi pitänyt harkita ensin ja lähteä sitten.
Myöhäistä nyt, ei yhtään tykkyä tässä kurussa.
Ainoa lohtu että lumikengillä tamppaamani ura
on hieman helpompi palata.
Jatkan Lumikenttien kutsua, nyt suomeksi.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Vai iski lumikenttien kutsu miehen, mieheen uhman tekemään tuhman, kipiänä hakemaan lykkyä, vaikka pää on täynnä tykkyä.
VastaaPoistaAno Nyymille:
VastaaPoistaTykyn kuvaaminen on jo toista talvea haaveena ja suunnitelmissa. Ehken se tänä keväänä tuolla Peltotunturissa lopulta onnistuu kun matkaan lähtee kaksi assistenttia, pailakka ja hurtta.
Vastaan siis: Kyllä, iski!
Ouuuu! Ja yksi naarassusi on Peltotunturissa hengessä mukana.
VastaaPoistaNuorelle naaraalle:
VastaaPoistaOuuuu! - Ouuuu! Itelles.
Meidän perällä hengessä mukana olo tarkoittaa sitä, että sitä ollaan reessä, wällyjen alla, porontaljoihin ja raanuihin peitettynä ja kainalossa Airamilainen täynnänsä Hui-hai-juomaa.
Ynnä walmiina vaikka mihin yllätyksiin. Niitä kun on tunturissa ihan alvariinsa.
Joten ei muuta kuin mummun villahousuja kiskomaan koipiin jottei lintu palele.
Aika törkeetä olisi mummuparalta villahousut pölliä, voisi paleltua raasu. Käytän omiani. Nykyajan hapatuksista Ullfrotte on hyvä. Linnut tarkenevat höyheniä pörhistämällä.
VastaaPoistaNuorelle naaraalle:
VastaaPoistaJo vain, pitää lähettää tämä viesti paikalliselle selvännäkijälle vielä varmistettavaksi ennen kun alan repiä parirekeä viteliköstä irti.
Jo löytyi blogilistalta! Mutta sinä oletkin tarttunut lumikenttien kutsuun ja vähän kai Naarassudenkin :-)
VastaaPoistaAnti mennä vaan poika, ei kai siinä kädestäpitäjiä tarvita. Me hurraamme kun reki suihkaa.
Uunalle:
VastaaPoista* Blogilistalta joo. Se kai kestää aina jonkun aikaa kuni se alkaa päivittelemään.
* Lumikentät alkoivat kutsua joskus 80-luvulla ja lopulta sitten vastasin, tapani mukaan täysillä.
* Kyllä naarassuden kutsuun on syytä vastata. Meillä hukka-rassuillahan alkaa juoksuaika tuossa helmikuun alussa ja kestää jopa toukokuulle saakka parhaimmillaan jos ei saa juoksujaan juostua.
Kiihkeimmillään kuitenkin helmi-maaliskuun.
* Hienoahan se olisi kuulla jonkun proestrus-vaiheen kuuman huiskahännän ulwahtelevan kaihoisasti "siinä mielessä" ja ehkäpä tuo sitten estrus-hetkellä pyytäisi ihan liki tulemaan.
Sitten kai täytyisi elellä sopuisasti se metestrus ja anestruskin. Olisihan se. Seuraavana helmikuuna taas kierto alusta.
Obladii obladaa.
* Ei tarvita kädestäpitäjiä, joo eipä niin. Riittää kun hurraatte kun...