LUMOUS
Pysähdyn tievan päälle.
Tartun lieriin,
tönäisen ränstyneen huopakotsan otsalta ens'töikseni.
Ortodoksisesti rispaantuneen palttoon hihalla
suoritan vaistomaisen pyyhkyn.
Huokaan, puhallan höyrypilven näkymäni ylle.
Kuin kimmeltävänä taikapölynä se leijuu pakkasessa.
Karkuutan nyyhkyn,
silmäkulmasta livahtaa luvatta suolainen tippa,
pomppii vinottain uurtuneita, ahavoituneita,
ryppyisiä kanjoneita ylitellen leuankärkeen
ja tuiskahtaa siitä hierille.
Vavahdan, oikeastaan puistattaa,
tunnen kuinka salaperäiset litkut sekoittuvat kehossa
ja leppä ryntää kohisevana vuoksena suoniini.
Haukon katkonaisesti sisälleni selkosen mystistä,
taianomaista hiljaisuutta, kauneutta ja rauhaa.
Werkkaisaan vierivää rajatonta aikaa.
Edessäni kohoaa lumottu tunturi.
Lähes parikymmentä vuotta olen vaeltanut sitä kohden,
Joka askeleella se on siirtynyt askeleen taapäin.
Sydän ryntää kaksi askelmaa kerrallaan kurkkuun.
Näyttää että on nyt pysähtynyt.
Alan saavuttamaan sitä.
Kaivan ja kohotan pitkän silmän - tarkennan.
Naarassusi on pysähtynyt kurun suojaan,
ja loikoo levollisena kuin odottaen jotakuta.
Pysähdyn tievan päälle.
Tartun lieriin,
tönäisen ränstyneen huopakotsan otsalta ens'töikseni.
Ortodoksisesti rispaantuneen palttoon hihalla
suoritan vaistomaisen pyyhkyn.
Huokaan, puhallan höyrypilven näkymäni ylle.
Kuin kimmeltävänä taikapölynä se leijuu pakkasessa.
Karkuutan nyyhkyn,
silmäkulmasta livahtaa luvatta suolainen tippa,
pomppii vinottain uurtuneita, ahavoituneita,
ryppyisiä kanjoneita ylitellen leuankärkeen
ja tuiskahtaa siitä hierille.
Vavahdan, oikeastaan puistattaa,
tunnen kuinka salaperäiset litkut sekoittuvat kehossa
ja leppä ryntää kohisevana vuoksena suoniini.
Haukon katkonaisesti sisälleni selkosen mystistä,
taianomaista hiljaisuutta, kauneutta ja rauhaa.
Werkkaisaan vierivää rajatonta aikaa.
Edessäni kohoaa lumottu tunturi.
Lähes parikymmentä vuotta olen vaeltanut sitä kohden,
Joka askeleella se on siirtynyt askeleen taapäin.
Sydän ryntää kaksi askelmaa kerrallaan kurkkuun.
Näyttää että on nyt pysähtynyt.
Alan saavuttamaan sitä.
Kaivan ja kohotan pitkän silmän - tarkennan.
Naarassusi on pysähtynyt kurun suojaan,
ja loikoo levollisena kuin odottaen jotakuta.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
Ilmeikäs ja kuvauksellinen runo. Kaunis ja herkkä lumous!
VastaaPoistaAika sitkas on kulkija.
VastaaPoistaSitkeä susi.
VastaaPoistaSiitä susi-eläimet ovat hyviä, että kävelevät kun tarvitaan, juoksevat kun pitää ja köllöttelevät kun sen aika on.
Uunalle:
VastaaPoistaKun pistää silmät kiinni ja näkee, niin pitää kirjottaa siitä.
Isopeikolle:
Miten sitä sanotaan toiset on, toiset ei ole.
Nuorelle naaraalle:
Sitkeä - no joo, asioilla on tapana järjestyä.
Aivan erityisen arvostuksen ja etusijan saa köllöttely.
Tunturille matkaavan tarinaa naputteli yksi käsipari, luulisin?
VastaaPoistaSilti kuulin korvissani kaksi ääntä, karhean ja heleän. Kiven ja kukan.
Miten osaatkin.
Reinelle:
VastaaPoista* Yksi käsipari, aivan oikein.
* Kuulit korvissasi kaksi ääntä, taas aivan oikein.
* Osaamisesta - kunpa tietäisin.
Henkeä salpaavan kaunista luettavaa ja tuo kuva... niin täynnä luonnon omaa taikaa.
VastaaPoistaSusi kun on minulle myyttinen ja uljas eläin ... aina ollut.
Kaunis kuva, ja tekstistä toinen!
VastaaPoistaHevoinen
Tarolinolle:
VastaaPoistaMinä kiitän Tarolino, täällä oppii koko ajan, yhä vain enemmän ja enemmän näkemään.
Susi on lähes joka kansalle myyttinen, osin pelottava, mutta myös pyhä ja kunnioitettava. Intiaaneille susi on opettaja.
Hevoiselle:
Siis. Kaksi kuvaa?
Kuksi kavaa. Jeps. Liki samanlaiset.... =)
VastaaPoistaHevoinen
Tosi kauniisti kirjoitettu!
VastaaPoistahttp://keraily.vuodatus.net
Hevoiselle:
VastaaPoistaLiki ja liki = 2
Nukelle:
Kiitän, niin oli tarkoituskin.