SUKELLUS

SUKELLUS

Eläminen eilisessä ei tuota vaikeuksia,
vaikeuksia tuottaa sijoittautua tähän nykyyn;
yht'äkkiä kaikki on liian uutta - verestä -. tuoresta,
kuin vesiperhosta
joka on juuri vapautunut toukan kuoresta.

Humalluttava kokemus ilman savuista palowiinaa
tai muutakaan humeetinsekoittajaa,
sitä se on,
sukellus - ankara tunkeutuminen,
syvälle esihistorian syövereihin tuosta vaan noin.

Ilman telaketjuilla matavaa jyrisevää kiviporaa;
pelkällä sielun voimalla yltiöpäin,
haihattelevan mielikuvituksen kallion kovaan pintaan
keksimästä aukosta.

Ihmiskunnan historia hujahtaa melkoista haipakkaa,
on ohi muutamassa tulipunaisessa sekunnissa,
ilmastoinninmuutoksia vilahtelee niin tiheään,
ettei nohevinkaan vihreä ehdi kissaa sanoa
kun ollaan jo niin suurissa lukemissa,
että riinpiissiläinen kasöörikin sekoaa mokomasta.

Ja se paluu - se on kaikista katkerinta kalkkia,
on-on, on vaikka froua lykkää pekoniin kääräistyä
Huiluntuhtia nokan alle hajusuolan virkaa tekemään.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!