PÄÄTÄ PiTEMPÄNÄ
Me olemme jotain jota emme tiedä;
se vaivaa - kaivaa mieltä,
kuin mato käytäväänsä rannassa,
syömällä santaa vartensa läpi
ja ulostamalla tuloksen julki ohikulkijalle.
Sellaisia me olemme - sieluhäilyväisiä,
ryntäämässä eeskahtaalle alvariinsa
kun tuntuu päässä ahtaalle.
Kapuamme pahtaalle vahtaamaan
tarvitseeko joku apuamme kohtalotoverina;
valitusvirsikakkosena.
Se me osataan - yhtyä virteen.
Siellä ylhäällä on hyvä olla,
päätä pitempänä muita,
alhaisia ylempänä - kauas nähden.
Horisontin yli,
josko sieltä kenties toivonlaiva olisi tulossa sauhuten.
Sittenkin.
Kippari hyppimässä tasajalkaa ruorissa,
kiukuttelemassa kolilemppareille höyryn vähyydestä,
kiiruun pyhyydestä,
tässä asiassa nimenomaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi