O FORTUNA

O FORTUNA

Muuramet uhkaavat sielunrauhaa,
tähän eivät Natot ja Leopardit auta;
ei Asperiinit lievitä,
Carmina Buranan "O Fortuna" kyllä.

Vaikuttaa hillakuumeelta,
vähintään hillakuumeelta,
ellei sitten innostu kasvamaan kiimaksi saakka.

Silloin on piru merrassa,
yön ei päivän rauhaa saa;
joku muu saa tyhjättyä hilla-apajat,
jos niitä ei varmuuden vuoksi ole vahtaamassa.

Ja miksei olisi,
samalla voi lappaa kypsät talteen,
ähä-ähä vaan perässähiihtäjille.

Menee ne päivät näinkin;
asiaa päivitellessä,
astian pohja ammottaa apposellaan,
sen siunaamaa kultaista herkkupalaa ei,
ei edes riekaleen kipenettäkään.

Aurinko paistaa autereen läpi,
kulta valmistuu vestaetelän rinteillä,
tuoksu yltää jo kaartuvan lahden yli.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!