Ei VOi VALiTTTAA

Ei VOi VALiTTTAA

Pieni valkoinen apila,
huojahtelee iloisena lempeässä lounaassa;
jos tarkemmin silmäilee,
koko apilikko aaltoilee kesäreggaen völjyssä.

Päällisin puolin vaikuttaa,
että niillä on silti kivaa - ei suurempia paineita,
vaikka Briggs et Strattonin uhka on ilmeinen.

Lopullinen ratkaisu on aina yllä;
moottorilla varustettu viikatemies tulee kun tulee.
Asiasta ei voi valittaa hallinto-oikeuteen.

Mutta mitäpä sitä ei tekisi muuta luojan luoma,
kuin iloitsisi olemassaolostaan täysin siemauksin
ennen rivistä poistumista.

Synnytään jostakin,
eletään,
kuollaan pois.
Ei elämä siis kovin vakava asia voi olla.

Joku sumeasielu oneassa apeudessaan
vain ihan silkkaa ilkikurisuuttaan - sitä epäillään,
ladannut mukavalle elämälle kiusaksi
ja niskassa kannettavaksi inhimillisyyden taakan;
lopulta koko elämän tuhoon johtavan ryöttäsynnin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne

LÄHETÄ TÄSTÄ ystävällesi runo!