KALLiON NOKAREELLA
Sen mitä sanotaan armoksi - armolahjaksi,
sen kokee maailmanlaidalla valonlahjana,
häilyvien valoilmiöiden loputtomana esiinmarssina.
Gladiaattorien tulo alkaa ja loppuu
laskemattoman määrän kertoja vuorokaudessa.
Ei ole loppua,
eikä alkua - katkeamaton nauha loputtomiin,
loputtomiin leikkiä yöstä yöhön.
Jokahisen tunnin erilainen valo on kuin
eläisi jatkuvassa draamankaaressa;
intervalleja oopperan sykkeellä,
yksityisnäytöksenä kaikille janoaville.
Selittämätön on se haikeus,
ymmärtämisen vaikeus
kun istuu sanattomana kallion nokareella
ja sielu haikailee malttamattomana valon mukaan.
Haihattelemaan tulisi se päästää,
siitä huolimatta,
että lähes kaikki;
tässä vähäjärkisten maailmassa on kiellettyä
tai säädettyä.
Vapautta vain häkkeineen lentävä kotka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi