KUOLLUT LOKKi
Arktisen kullan makea lume leijuu yli,
keltaiset norot valuvat lumona merivuoren kupeita,
yhtyvät suolaiseen emään ranta-ahteella
ja saavat mielikuvituksen tolaltaan sekaisin.
Vinksin vonksin asettuvat kuvat humeetissa,
heittävät häränpyllyä - jäävät rönöttämään;
kukin omalle taholleen äimistyneenä.
On hyvä olla,
mieli lepää unisena - mumisee kiven kulmalla;
hulmahtelevia ajatuksia liehuu kepeinä lepeinä,
osaamatta ilman osoitetta mihinkään.
Kuollut lokki lentää epäuskoisena
satumaisen uskomattomasta onnestaan;
siivet epäröivät - empivät lentämistä -,
vain kun on pakko tehdä jotain elääkseen.
Hurmaava parvi kirkuvia miekkoja lähestyy,
tulevat kaakosta sekavana lentävänä laumana,
jokaisella nokassaan kolme makrillia.
Mitä tässä voisi tehdä,
mahdotonta on uskoa näkemäänsä,
eikä siitä voi kertoa kenellekään - nauravat pihalle,
jos menee kertomaan iloisista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tällä sivustolla joka päivä mieli-, kieli- ja valokuvia
Kulttuurista; runsaasti vähemmän Sivistyksestä...
satoi eli paistoi. Jo vuodesta 2006.
Trew. Harmaasusi